Kinekfrastisia kytkentöjä : intermediaalisuus Bob Perelmanin runossa "The Manchurian Candidate : a remake"

Tutkielma käsittelee intermediaalisuutta eli medioiden välisyyttä Bob Perelmanin runossa ”The Manchurian Candidate: A Remake” (kokoelmasta The Future of Memory, 1998) ja erityisesti sen suhdetta tiettyyn elokuvaan, John Frankenheimerin poliittiseen trilleriin The Manchurian Candidate (1962). Werner Wolfin termein teosten suhteessa on kyse intermediaalisesta viittauksesta, jossa merkitsijöiden tasolla käytetään yhtä mediaa mutta toinen on läsnä merkittynä ja representaation kohteena. Ilmiötä tarkentamaan esitellään termi kinekfrasis, jolla tarkoitetaan elokuvan tai muun liikkuvan kuvan sanallista representaatiota. Sen pohjana on klassisen retoriikan termi ekfrasis, jolla nykyisin viitataan staattisen kuvataideteoksen verbalisointiin. Perelmanin runo eroaa kuitenkin monin tavoin perinteisestä ekfrasiksesta. Sen lisäksi, että kinekfrasis on tarpeellinen luonnehdittaessa ”Candidatea”, se on myös sovellettavissa muihin teksteihin. Tekstianalyysissa tarkastellaan runon kinekfrastisia keinoja ja mediaalisia ominaisuuksia, kuten runokuvan ja elokuvan suhdetta, tekstin mahdollisuuksia toistaa ääntä, elokuvaan liittyviä diskursseja runokielen materiaalina sekä elokuvan vaikutusta tarinamaailmaan. Analyysissa käy ilmi, että runo ei pyri mallintamaan elokuvaa mahdollisimman jäännöksettömästi esimerkiksi puhtaan kuvan keinoin, vaan se on tietoinen omasta mediaalisuudestaan ja kielensä materiaalisuudesta. ”Candidaten” intermediaalisuus osoittautuu myös keinoksi tematisoida ontologisia kysymyksiä ja kytkeytyy näin Brian McHalen teoretisoimaan postmodernismiin.