Ikääntyneiden ihmisten elinpiirin laajuuden yhteys masennusoireisiin

Abstract

Masennus on ikääntyneiden ihmisten yleisin psyykkinen häiriö. Masennukseen yhteydessä olevia tekijöitä on tutkittu paljon, mutta tutkimus on keskittynyt enemmän ikääntyvään yksilöön, kun taas ympäristön merkityksen tarkastelu on jäänyt vähemmälle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko elinpiirin laajuudella yhteyttä ikääntyneiden ihmisten masennusoireisiin ja selittääkö liikkumiskyky, fyysinen aktiivisuus, sairauksien lukumäärä ja kodin ulkopuoliseen harrastustoimintaan osallistuminen tätä yhteyttä.

Tutkimuksen aineistona käytettiin iäkkäiden ihmisten liikkumiskykyä ja elinpiiriä tutkivan ”Life-Space Mobility in Old Age” (LISPE) tutkimushankkeen aineistoa. Tutkimukseen osallistui 848 kotona itsenäisesti asuvaa 75-90-vuotiasta henkilöä Jyväskylän ja Muuramen alu-eelta. Masennusoireita arvioitiin CES-D mittarilla. Elinpiirin laajuutta arvioitiin käyttämällä Life-Space Assesment (LSA) mittaria. Tilastotieteelliset menetelmät olivat frekvenssija-kaumien tarkastelu, ristiintaulukointi, χ2 –testi, Mann-Whitneyn U-testi sekä logistinen regressioanalyysi.

Ikääntyneistä ihmisistä 17,5 % koki masennusoireita (CES-D pisteet 16 tai enemmän). Ma-sennusoireita kokevilla ikääntyneillä henkilöillä elinpiiri oli merkitsevästi pienempi kuin niillä, jotka eivät kokeneet masennusoireita (p<0.001). Masennusoireita kokevilla henkilöillä myös liikkumiskyky oli heikompi (p<0.001), fyysinen aktiivisuus oli vähäisempää (p<0.001) ja heillä oli enemmän sairauksia (p<0.001). Osallistuminen kodin ulkopuolisiin omaehtoisiin harrastuksiin oli masennusoireita kokevilla vähäisempää kuin niillä, jotka eivät kokeneet masennusoireita (p=0.011).

Mitä pienempi henkilön elinpiiri oli, sitä suurempi oli riski masennusoireiden kokemiseen. Yhteys elinpiirin laajuuden ja koettujen masennusoireiden välillä oli samansuuntainen sekä naisilla ja miehillä. Masennusoireita kokevien henkilöiden huonompi liikuntakyky selitti osan elinpiirin laajuuden ja masennusoireiden välisestä yhteydestä, mutta ei kokonaan. Myös hen-kilön fyysisellä aktiivisuudella ja sairauksien lukumäärällä oli jonkin verran vaikutusta havaittuun yhteyteen, mutta vaikutus on vähäisempi kuin liikkumiskyvyllä. Kodin ulkopuoliseen harrastustoimintaan osallistuminen ei vaikuttanut yhteyteen merkitsevästi.

Elinpiirin laajuuden yhteydestä ikääntyneiden ihmisen masennusoireiden kokemiseen on vain vähän aiempaa tutkimusnäyttöä. Tulokset osoittivat, että elinpiirin pienentyminen lisäsi ikään-tyneiden ihmisten riskiä masennusoireisiin. Jatkossa elinpiirin laajuuden ja masennusoireiden välistä yhteyttä olisi syytä tarkastella pitkittäisasetelmalla mahdollisen kausaalisuhteen selvittämiseksi.

The purpose of this study was to investigate the association between life-space mobility and depressive symptoms among older adults and the effect of mobility limitation, physical activity, number of chronic diseases and participation on this association.

The study is part of the Life-Space Mobility in Old Age (LISPE) research project. The data consist of 848 community-living people aged 75 to 90 in the Muurame and Jyväskylä municipalities. Depressive symptoms were assessed with the Centre of Epidemiologic studies Depression Scale (CES-D). Life-space mobility was assessed by The University of Alabama Life-Space Assesment (LSA)-questionnaire. Data were analyzed by computing frequencies, cross-tabulations and Mann-Whitney U-tests. Logistic regression analysis was used to investigate the association between life-space mobility and depressive symptoms. The effect of the mobility limitation, level of physical activity, number of chronic diseases and participation in different activities on this association were also studied by adding these variables into the regression model as covariates.

Of the participants 17,5 % reported depressive symptoms. Older adults who had depressive symptoms had significantly lower mobility status (p<0.001), they were less physically active (p<0.001), they had more diseases (p<0.001) and participation in individual cultural or other activities outside the home was less frequent (p=0.011) than of those who did not report depressive symptoms.

Older adults who had depressive symptoms reported significantly smaller life space (p<0.001). According to this study smaller life space increased the risk of depressive symptoms. Poorer mobility, lower level of physical activity and greater number of chronic diseases among those reporting depressive symptoms explained part of this association but not entirely. Lower participation activity did not underlie the association.

The association between life space mobility and depressive symptoms should be studied fur-ther utilizing longitudinal study designs to examine the temporal order and potential causality.