Pieni matkakertomus Afrikasta

Abstract

Haaveilin koululaisena, että teen uskomattomia seikkailuja kaukaisiin maailmankolkkiin. Uudemman kerran olin lähdössä päätä pahkaa maailmalle, kun aloitin uskontotieteen opinnot Turun yliopistossa 1990-luvun alussa. Muistan, kuinka silloista professoria huvitti, kun uusien opiskelijoiden esittelytilaisuudessa kerroin haluavani Markku Lehmuskallion jalanjäljille dokumentaristiksi Siperiaan. Maailma oli minulle silloin niin avoin, että en ymmärtänyt, että laadukkaassa dokumenttielokuvassa kuvataan muutakin kuin puhuvia päitä ja eksoottisia rituaaleja. En tiennyt, että alaa opiskellaan usein muualla kuin tiedeyliopistossa. Loppujen lopuksi minusta tuli ihan hyvä etnologi: olen kuluneiden 20 vuoden aikana tutkinut kulttuuria sen eri muodoissa, erityisesti siirtokarjalaisuutta, kuolemaa, sotaaikaa ja muistitietoa. Kesti viisitoista vuotta, että lähdin kenttätöihin Karjalaa kauemmas. Yhtä kauan aikaa vei, että ymmärsin rajani: minusta ei ole dokumentaristiksi. En näe maailmaa kuvan, äänen ja värien muodostamana mosaiikkina, joka kaiken lisäksi liikkuu.