Kovatehoisen, iskutyyppisen harjoittelun vaikutukset reisiluun kaulan lujuuteen lievää polven nivelrikkoa sairastavilla postmenopausaali-ikäisillä naisilla : satunnaistettu kontrolloitu tutkimus

TIIVISTELMÄ Kovatehoisen, iskutyyppisen harjoittelun vaikutukset reisiluun kaulan lujuuteen lievää polven nivelrikkoa sairastavilla postmenopausaali-ikäisillä naisilla. Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. Janhunen, Eija Fysioterapian Pro Gradu- tutkielma Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta, Terveystieteiden laitos 2013 Sivuja 79 Ohjaajat: Prof. Ari Heinonen ja THM Juhani Multanen, Jyväskylän Yliopisto, Terveystieteiden laitos Tämän satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia 12 kuukautta kestäneen iskutyyppisen harjoittelun vaikutuksia reisiluun kaulan lujuuteen lievää polven nivelrikkoa sairastavilla postmenopausaali-ikäisillä naisilla. Kahdeksankymmentä (80) naista, ikä keskimäärin 57.7 vuotta (SD 4.1), polven osteoartroosi (OA) luokitus Kellgren-Lawrence (K/L) 1-2 satunnaistettiin valvottuun, kovatehoiseen harjoitteluryhmään (40 harjoitteluryhmään ja 40 kontrolliryhmään). Reisiluun kaula skannattiin DXA- laitteella alkutilanteessa ja 12 kuukauden intervention jälkeen 36 harjoitteluun osallistuneelta ja 40 kontrollihenkilöltä. Luun taivutusvastus (Z), luun poikkipinta-ala (CSA) ja luukalvon alainen reisiluun kaulan luun leveys (W) analysoitiin sekä affektoituneelta että ei-affektoituneelta puolelta. Dynaaminen tasapaino mitattiin kahdeksikkojuoksutestillä, staattinen tasapaino tasapainolevyllä, maksimaalinen isometrinen polvenojennusvoima dynamometrillä sekä verenkiertoelimistön kunto (VO2max) arvioitiin vakioidulla 2 km:n kävelytestillä. Itsearvioitu polvikipu, jäykkyys ja fyysinen toimintakyky määritettiin Western Ontario and McMaster Universities Arthritis Index:illä (WOMAC). Intervention vaikutusta arvioitiin vertaamalla lopputilanteessa ryhmiä toisiinsa ANCOVA:n avulla, lähtötilanne kovariaattina. Alkutilanteella adjustoduissa arvoissa affektoituneella puolella ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä 4.2 % ero Z:ssa harjoitteluryhmän eduksi (p=0.018), CSA 1.1 % (p=0.074) ja W 1.2 % (p=0.471) eivät eronneet merkitsevästi ryhmien välillä. Toissijaisten muuttujien osalta harjoitteluryhmä paransi 2,9 % (p=0.002) dynaamista tasapainoa, arvioitua sydän- ja verenkiertoelimistön kuntoa (VO2max) 5.1 % (p=0.023) enemmän kuin kontrolliryhmä. Staattisessa tasapainossa, polvenojennusvoimassa ja WOMAC pisteissä (polvikipu, jäykkyys ja toimintakyky) ei havaittu eroja. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että kovatehoinen harjoittelu voi lisätä reisiluun kaulan vahvuutta parantamalla luun rakenteellisia ominaisuuksia nivelrikosta kärsivillä, postmenopausaalisilla naisilla. Harjoittelu ei kuitenkaan lisännyt polven OA:n oireita. Asiasanat: luun rakenne, reisiluun kaula, iskutyyppinen harjoittelu, luun vahvistaminen, osteoporoosi