Sosiaalityö työvoiman palvelukeskuksissa

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää Työvoiman palvelukeskuksissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä työnkuvastaan sekä roolistaan osana palvelukeskusten toimintaa. Tutkimuksen taustoitus koostuu työttömien aktivointia, kuntouttavaa sosiaalityötä sekä työvoiman palvelukeskuksia koskevasta aiemmasta tutkimuksesta. Sosiaalityö työvoiman palvelukeskuksissa on kehittynyt omaksi työalueekseen palvelukeskusten toiminnan kehittymisen myötä ja ajatukset aktivoinnista sekä työttömien kuntoutuksesta ovat muokanneet ja rajanneet työn sisältöä.

Aineiston kerääminen on toteutettu teemahaastatteluin. Haastateltavana on ollut viiden eri työvoiman palvelukeskuksen sosiaalityöntekijöitä. Neljä haastatteluista on järjestetty yksilöhaastatteluina ja yksi neljän hengen ryhmähaastatteluna. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysia käyttäen ja saatuja tuloksia on tarkasteltu suhteessa aiempaan tutkimukseen aiheesta.

Tulosten perusteella sosiaalityöntekijät pitivät tärkeänä työssään sitä, että on aikaa rauhassa paneutua yksittäisen asiakkaan tilanteeseen ja tehdä laaja alkuselvitys. Tämä kaikki pohjustaa suunnitelmien tekemistä ja niiden toteutuksessa asiakkaan tukemista. Parityömalli koetaan erittäin tärkeäksi keinoksi työskennellä asiakkaiden kanssa. Verkostoihin yhteydenpito on myös tärkeä osa työtä, jotta työn suunnittelu ja toteutus onnistuu asiakkaan kohdalla. Työnkuvaan kuuluu myös oleellisesti kirjausten ja erilaisten muiden paperitöiden tekeminen sekä oman työn organisointi siten, että kiireellisimmät asiat tulevat hoidetuksi. Sosiaalityöntekijöiden mielestä on tärkeää pyrkiä pitämään kiinni hyväksi todetuista työtavoista muutosten uhatessa. Sosiaalityöntekijät saattavat myös joutua puolustamaan omaa rooliaan ja paikkaansa osana palvelukeskusten toimintaa. Haastatteluissa sosiaalityöntekijät eivät käyttäneet lainkaan aktivoinnin käsite. Aktivoinnista mainittiin ainoastaan aktivointisuunnitelmien tekemisen yhteydessä. Työtä voi kuitenkin haastatteluiden perusteella kutsua aktivoinniksi, koska työn sisältö vastaa melko hyvin aktivoinnin sisältöä, vaikka haastateltavat eivät sanaa itse työstään käyttäneet.