Tutkimuksessa tarkastellaan varhaisnuorten soittamisen motivaatiota ja siihen vaikuttavia keskeisimpiä
taustatekijöitä. Aiempia tutkimuksia aiheesta on erittäin vähän. Musiikillinen maailma ympärillämme
on muuttunut voimakkaasti viime aikoina. Se on luonut tarpeita niin koulun musiikinopetuksen kuin
vapaa-aikana tapahtuvan soitonopetuksen kehittämiselle. Käytännön kokemusten lisäksi opetuksen
kehittämiseksi tarvitaan myös tutkimustietoa.
Teoriaosassa motivaatiota analysoidaan eksistentiaalisen fenomenologian mukaisesti soittajan koke
muksena, osana hänen koko eksistenssiään. Motivaatio koostuu erilaisista sisällöltään, kestoltaan ja
voimakkuudeltaan vaihtelevista motiiveista, joista osa on tiedostettuj a, osa tiedostamattomia. Molii
vien ryhmittelyssä soittamisen kannalta tärkeitä ovat ns. musiikilliset motiivit, jotka ovat lähtöisin soi
tettavasta musiikista ja soittamistapahtuman tuottamista musiikkikokemuksista. Soittaj an muut taustatekijät
ovat myös merkittävä tekijä mo
tivaation muotoutumisessa.
Empiria koostuu keväällä -93 suoritetun kyselyn vastauksista 240 soittajalta (47 % kyselyyn osallistu
neista). Soittajista 43 % kävi soittotunneilla, 32 % oli lopettanut soittotunnitja 25 % oli soittanut kai
ken aikaa ilman säännöllistä opetusta. Suosituin soitin oli piano (47 %) ja toiseksi suosituin kitara
(13 %). Soitetuimpia musiikinlajeja olivat pop, rock, ym. kevyen musiikin lajit, klassinen musiikki,
iskelmät ja elokuvamusiikki. Kevyen musiikin lajit POP ja rock olivat myös mieluisimmin soitettuja
musiikinlajeja. Tytöt soittivat eniten iskelmiä ja klassista musiikkia, kun taas pojat keskittyivät huo
mattavasti selvemmin pop- ja rock-musiikkiin.
Soittaminen oli useimmille merkityksellinen ja aktiivinen harrastus. Prosentuaalisesti vahvimpia motii
veja olivat oma kiinnostus, soittamisen tuottama ilo ja mielihyvä sekä mieleinen ohjelmisto. Soittotun
neilla kävijöillä korostuivat myös opettajaan liittyvät vuorovaikutusmotiivit. Faktorianalyysilla hae
tuista motivaatioulottuvuuksista vahvin oli musiikillinen kontaktimotivaatio, missä korostuvat musii
killisesti positiiviset mOtiivitja kontakti vertaisryhmään.
Tavoite- ja orientaatiofaktoreissa erottui mm. määrätietoiseen soitonopiskeluun liittyvä tavoiteulottu
vuus, mitä oli noin puolella soitonopiskelijoista. Motivaatioulottuvuuksista soitonopiskelijoilla oli sel
keästi muita enemmän esiintymis-, hallinta- ja suorituskeskeistä motivaatiota. Viimemainittua oli ni
menomaan musiikkioppilaitoksissa opiskelevila.
Soittajissa oli enemmän tyttöjä. Soittavile pojille soittaminen oli tyttöjä enemmän omien intressien to
teuttamista ‘musiikillisesta nautiskelusta’ ammattisuuntautuneeseen soitonopiskeluun. Oman perheen
musiikkiharrastukset olivat yhtenä virikkeenä monelle nuorelle soittajalle. Kasvuympäristön muut mu
siikilliset virikkeet vaikuttivat myös motivoitumisen. Tämä näkyi tuloksissa erityisesti Kaustisella
kansanmusiikin suosiona. Koulun musiikinopetuksen merkitys soittamista kannustavana tekijänä jäi
yllättävän vähäiseksi. Musiikkiluokkalaisistakin alle puolet ilmoiti saaneensa virikkeitä soittamiseen
koulun musiikkitunneilta.
Soittajat olivat ryhmiteltävissä kolmeen soittajatyyppiin: soitonopiskelijat (15 %), harrastajasoittajat
(66 %) ja soittelijat (19 %). Kaikille soittajille, erityisesti tytöille, oli yhteistä musiikillinen laaja-alai
suus soitetun, kuunnellun ja pidetyn musiikin suhteen. Soittaminen oli positiivinen ajanviettotapa ja
harrastus, mihin ei välttämättä liittynyt määrätietoisia tulevaisuudensuunnitelmia. Suurimmalla,
harrastajasoittajat-ryhmällä, motivaatio viittaa plsitiivisiin, musiikillisiin kokemuksiin ilman ulkoisia
suoriutumispaineita. Negatiivissävytteisiä motiiveja ja motivaatioulottuvuuksia oli erityisesti soittelijat
ryhmään kuuluvilla. Heille, noin viidesosalle soittajista, soittaminen oli vähemmän merkityksellinen
harrastus kuin muille.
...
