Kirjoittamisen ja rakkauden paloa : Juhani Aho sekä Elisabet Järnefeltin ja Minna Canthin kirjalliset salongit

Abstract

Tutkimukseni käsittelee Juhani Ahoa sekä Elisabet Järnefeltin ja Minna Canthin kirjallisia salonkeja. Tutkimuksessani kirjallisella instituutiolla ja kirjallisen elämän kuvaamisella on keskeinen rooli ja teoreettisesti se pohjautuu kirjallisuussosiologiaan. Tutkimukseni kuuluu kirjoittamisen historian tutkimuksiin.

Tutkimuksessa kuvaan kirjallista elämää ja siihen liittyvien keskeisten henkilöiden, kirjailija Juhani Ahon, Elisabet ja Aleksander Järnefeltin sekä kirjailija Minna Canthin välisiä suhteita ja heidän elämäänsä hyvinkin tarkasti, ulkopuolisesta näyttäen jopa hivenen juoruilunomaisesti.

Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kirjallisuussosiologian juuret ulottuvat Suomessa vahvasti 1800-luvulle. Suomalaisen kirjallisuussosiologian historiassa on vielä paljon tutkittavaa ja annettavaa suomalaiselle kirjallisuusinstituutiolle. Madame de Staëlia (1766–1817) kirjailijaa ja salonginpitäjää on kutsuttu sosiologisen kirjallisuuskäsityksen perustajaksi.

1800-luku oli kirjallisuussosiologisesta näkökulmasta vilkasta ja monisärmäistä. Juhani Ahon ja salonkirouvien vuorovaikutussuhteet näyttäytyvät mielenkiintoisina, värikkäinä ja myös tunteikkaina sekä julkisessa että yksityiselämässä.

Tutkimuksen perusteella voidaan myös todeta, että salonkimadame Elisabet Järnefeltin salonki edusti eurooppalaista salonkiperinnettä ja hän salonkimadamena on verrattavissa eurooppalaisiin kanssasisariinsa. Myös kirjailija Minna Canthin salonki täytti kansainväliset mittapuut. Sekä Canthin että Elisabet Järnefeltin salongit edustivat suomalaista kirjallista kulttuuria parhaimmillaan ja olivat kirjallisuussosiologisesta näkökulmasta kiinnostava tutkimuksellinen kohde.

Elisabet Järnefeltin ja Juhani Ahon rakkaus leimusi syvänä vuosien ajan. Elisabetin mustasukkaisuus ympärillä olevia muita naisia kohtaan antoi suhteelle oman särmänsä, josta Minna Canth sai osansa. Tutkimuksessani nouseekin esille Elisabet Järnefeltin voima ja hallitsemisen tarve suhteessa nuoreen kirjailija Ahoon.

Elisabet Järnefeltin ja hänen lastensa Arvid ja Kasper Järnefeltin osuus suomalaiselle realistiselle kirjallisuudelle on merkittävä. Ahon ystävyys Järnefelteihin oli merkityksellinen Ahon kirjoittamisen kannalta. Ahon 1880-luvun tuotannossa on nähtävissä venäläisten realistien tyylisuunta. Tämän tutkimuksen pohjalta Ahon kirjoittamissa kirjoissa on nähtävissä myös venäläisten realistien edustamaa tyylisuuntaa.

Näen Ahon lastuissa yhtäläisyyksiä otšerk-tyylisuuntauksen kanssa. Tämä lyhytproosa oli Venäjällä suosittua. Näen Ahon tekijyydessä myös peredvizhnikiläisyyttä. Otšerk-tyylisuuntauksen huomaaminen ja predvizhnikiläisyys ovat tuoreita asioita Aho-tutkimuksessa. Halusin selvittää nimenomaan Juhani Ahon kirjoittajuuden ja tekijyyden suhdetta venäläisiin realismin mestareihin

Sekä Elisabet Järnefeltin että Minna Canthin kirjalliset salongit edistivät omalta osaltaan Juhani Ahon kirjoittamista ja kirjailijanuraa. Tutkimukseni kohdistuu pääosiltaan vuosiin 1880–1890. Tutkittavien taustojen selvittelyssä on kuitenkin viitteitä aiemmin vuosikymmeniin.