''Tärkeintä on, että osatahan olla'' : esiopetusikäisten lasten vanhempien näkemyksiä lapsensa kouluvalmiudesta

Tenhunen, A. 2012. ’’Tärkeintä on, että osatahan olla’’. Esiopetusikäisten lasten vanhempien näkemyksiä lapsensa kouluvalmiudesta. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteen Pro gradu - tutkielma. 92 s. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kouluvalmiuden käsitettä esiopetusikäisten lasten vanhempien määrittelemänä. Erityisesti tarkasteltiin vanhempien käsityksiä sosioemotionaalisesta kouluvalmiudesta. Lisäksi selvitettiin vanhempien käsityksiä lapsensa esiopetuksen sujumisesta, koulun aloittamiseen liittyvistä asioista ja niihin mahdollisesti liittyvistä haasteista. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto muodostuu teemahaastatteluista, jotka toteutettiin keväällä 2012 haastattelemalla kuutta esiopetusikäisen lapsen vanhempaa. Haastattelujen purkamisen jälkeen aineiston analyysi aloitettiin käyttämällä menetelmänä teemoittelua. Tutkimusaineistosta nousi esille selkeästi kolme teemaa: kouluvalmius, esiopetuksen sujuminen ja koulun aloitus. Vanhempien kouluvalmiuskuvaukset jaoteltiin kolmeen kouluvalmiuden osa-alueeseen: sosioemotionaaliseen, fyysiseen ja kognitiiviseen kouluvalmiuteen. Lopuksi haastatteluaineisto sijoitettiin käsitekarttoihin käyttämällä apuna tutkimuksen teoriasta nousevia luokitteluja. Vanhemmat näkivät kouluvalmiuden paljolti lapsen valmiutena kouluun. Sosioemotionaalisista taidoista vanhemmat pitivät tärkeimpinä ryhmässä toimimisen taitoja sekä kaverisuhteisiin ja kanssakäymiseen liittyviä asioita. Lisäksi tärkeänä pidettiin tunteiden ilmaisuun, käsittelyyn ja hallintaan liittyviä taitoja. Fyysiseen kouluvalmiuteen vanhemmat liittivät esimerkiksi omatoimisuuden. Kognitiiviseen kouluvalmiuteen vanhemmat katsoivat kuuluvan erityisesti kielelliset valmiudet. Esiopetus nähtiin kaikin puolin positiivisena lapsen kannalta, ja etenkin erityisopettajan ja esiopettajan merkitys esiopetusvuoden aikana nähtiin suurena. Kouluvalmiuden haasteet nähtiin eniten lapsen sosioemotionaalisella alueella esimerkiksi arkuutena ryhmätoimintaan liittyvissä tilanteissa. Kannustamisella nähtiin olevan suuri merkitys haasteiden vähenemiseen. Koulun alkua odotettiin toiveikkaina, mutta uutta jännittäen.