Työntekijän omavastuu työhyvinvoinnin osatekijänä

Työhyvinvoinnin tutkimus on ollut hyvin työuupumus- ja stressikeskeistä, mutta viime aikoina ratkaisuja työssä jaksamiseen on alettu etsiä työntekijän voimaantumisesta ja elämänhallinnan taitojen kehittämisestä. Tutkimuksia työntekijän omavastuun osuudesta työhyvinvoinnissa on julkaistu kuitenkin vain vähän. Tutkimusidea työntekijän omavastuusta työhyvinvoinnin osatekijänä syntyi tämän huomion pohjalta. Tutkimus tarkastelee työntekijän omavastuun osuutta ja merkitystä työhyvinvoinnissa. Tutkimuksen avulla on haluttu löytää uudenlaista näkökulmaa työhyvinvointiin ja ennen kaikkea sen kehittämiseen. Tutkimus on laadullinen; aineisto on kerätty eri ammattiryhmiin kuuluvien työntekijöiden (n=13) yksilöllisinä teemahaastatteluina (litteroitua haastattelutekstiä 110 sivua) ja analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimuksen lähtökohtana oli Antonovskyn salutogeeninen, terveyslähtöinen, teoria. Tutkimusta ohjasi myös Juhani Ilmarisen kehittämän työhyvinvointimallin peruselementtejä sisältävä Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman työhyvinvointiympyrä, jonka mukaan työhyvinvointi jakautuu kuuteen eri osa-alueeseen: johtaminen, osaaminen, motivaatio, työyhteisö, terveys ja elämäntilanne. Työntekijöiden omavastuun osuus korostui erityisesti osaamisen ja siihen liittyvän työn hallinnan osa-alueella erilaisina käytännön ratkaisuina selviytyä työn vaatimuksista mahdollisimman hyvin. Oppimis- ja ratkaisuhalukkuus uusien haasteiden edessä, töiden organisointi ja rajaaminen, aikataulutus ja priorisointi olivat esimerkiksi tällaisia keinoja selviytymiseen. Näiden työn hallinnan keinojen omavastuullinen käyttö auttoi työntekijöitä jaksamaan työssään paremmin, mikä ilmensi omavastuun merkitystä työhyvinvoinnille. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että työtekijöiden omavastuullisuus auttoi heitä jaksamaan nykyisessä, hektisessä työkulttuurissa. Tulevaisuudessa tarvittaisiin kuitenkin työn hallinnan ja itsensä johtamisen koulutusta kaikille työntekijäryhmille. Haastattelutilanne tarjosi työntekijöille tilaisuuden reflektoida ja vapaasti analysoida omaa suhtautumistaan työhönsä. Haastateltavat kokivat tämän voimaannuttavana. Työpaikan kehityskeskusteluja tulisikin kehittää siten, että keskusteluun sisällytettäisiin uusi, kyseessä olevan tutkimushaastattelun tyyppinen, työntekijän voimaantumista tukeva keskusteluosuus, joka tarjoaisi työntekijälle mahdollisuuden aiempaa paremmin sisäistää itseohjautuvuuden ja omavastuun merkityksen työhyvinvoinnin ylläpitämisessä.