Lapsen ruokavalinnat, itsesäätelykyky ja sosioekonominen asema : TEMPEST-kyselyn tuloksia

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lapsen ruokavalintojen, itsesäätelykyvyn ja perheen sosioekonomisen aseman välisiä yhteyksiä. Suomalaisten lasten ruokailutottumukset eivät aiempien tutkimusten mukaan vastaa ravitsemussuosituksia. Epäterveellisen syömisen seurauksena monet terveysongelmat, kuten ylipaino, ovat yleistyneet myös lapsilla. Nykypäivän obesogeenisessä elinympäristössä oman syömisen säätely ja houkutusten vastustaminen on tärkeää, mutta haastavaa. Itsesäätelykyky on psyykkinen resurssi, joka on monissa aikaisemmissa tutkimuksissa liitetty parempaan terveyteen ja hyvinvointiin. Hyvän itsesäätelykyvyn omaavien henkilöiden on esitetty syövän terveellisemmin. Monissa tutkimuksissa myös sosioekonomisella asemalla on havaittu selvä yhteys terveyteen, hyvinvointiin ja elintapoihin. Korkeampaan sosioekonomiseen asemaan kuuluvat ovat alempaan sosioekonomiseen asemaan kuuluvia terveempiä monilla eri mittareilla mitattuna. Tutkimuksen aineistona käytettiin elektronisilla kyselylomakkeilla kerättyä kansainvälisen TEMPEST – hankkeen suomalaista tutkimusaineistoa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 825 10–16 -vuotiasta vastaajaa eri puolelta Suomea. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoinneilla ja yhteyden tilastollista merkitsevyyttä testattiin Khii-toiseen –testillä. Lapsen ruokavalintojen ja itsesäätelykyvyn sekä perheen sosioekonomisen aseman ja lapsen ruokavalintojen välisen yhteyden tarkastelua jatkettiin logistisella regressioanalyysillä. Perheen sosioekonomisen aseman ja lapsen itsesäätelykyvyn yhteyden tutkimisessa käytettiin varianssianalyysiä. Tutkimustulosten mukaan lapsen itsesäätelykyvyllä on selvä yhteys ruokavalintoihin. Yhteys itsesäätelykyvyn ja ruokavalintojen välillä oli tilastollisesti merkitsevä lähes kaikissa tutkituissa ruokaryhmissä. Ei-suositusten mukaiset ruokavalinnat olivat pääosin yleisimpiä niillä lapsilla, jotka kuuluivat alimman itsesäätelykyvyn omaavaan kolmannekseen. Ei-suositusten mukainen syöminen oli pääsääntöisesti sitä yleisempää, mitä alempaan sosioekonomiseen luokkaan vastaajan perhe kuului. Perheen sosioekonomisen aseman ja lapsen itsesäätelykyvyn välinen yhteys ei ollut tässä tutkimuksessa yksiselitteinen. Perheen sosioekonomisen aseman yhteys lapsen itsesäätelykykyyn ei ollut tilastollisesti merkitsevä Khii-toiseen testien perusteella. Sitä vastoin varianssianalyysissä itsesäätelykyvyn alimmat keskiarvot sijoittuivat sekä tytöillä että pojilla ja ala- ja yläkoululaisilla alimpaan sosioekonomiseen luokkaan. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lasten terveellisemmän syömisen tukemisessa. Hyvästä itsesäätelykyvystä ja sen tietoisesta kehittämisestä voi olla hyötyä ympäristön epäterveellisten ruokahoukutusten hallinnassa.