Tytöiksi ja pojiksi : vanhempien sanavalinnat ja sukupuolen sosiaalinen oppiminen

Abstract

Tässä feminististä kasvatustieteellistä tutkimusta edustavassa tutkielmassa tarkastelun kohteena on vanhempien sukupuolta konstituoivat arkisia tilanteita kuvaavat sanavalinnat. Tutkimusintressi liittyy laajasti sukupuolen sosiaaliseen oppimisprosessiin. Tutkimuksen kohteena ovat vanhempien vastaukset tutkimuspäiväkirja-aineistossa, jossa he kuvaavat tyttö- tai poikalapsen arkisia kasvatustilanteita ja samalla rakentavat kielellisiä merkityksiä. Tutkimuksen aineiston muodostaa osa Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksen Paletti-tutkimusprojektin kotipäiväkirja-aineistosta. Kotipäiväkirja koostui kahdesta osasta: taustakysymyksistä ja päiväkirjakysymyksistä. Päiväkirjakysymyksiin vanhemmat vastasivat kahdesti päivässä seitsemän päivän ajan. Alle kouluikäisen lapsen kotipäiväkirjaan vastasi 54 perhettä, joista tyttöjen perheitä oli 26 ja poikien 28. Tutkielman ensisijainen tavoite on kuvailla vanhempien lapseen liittyvien sanavalintojen ja ilmauksien (sukupuolittuneita) merkityksiä. Ilmaisujen sisältämien merkitysten ja esikäsitysten kautta tarkastellaan yleisemmällä tasolla sitä, miten lapsen sukupuoli näyttäytyy sosiaalisena toimintana ja oppimisprosessina. Tutkielman tarkoituksena on lisätä tietoa sukupuolen sosiaalisesta oppimisprosessista. Tutkielman tulokset osoittavat, että havainnoidessaan lapsia vanhemmat tulkitsevat heidän tekemisiään sukupuolen mukaan ja kuvailevat lapsen toimintaa erilaisin sanavalinnoin riippuen lapsen sukupuolesta. Tutkimuksessa havaittiin, että vanhempien käyttämät sanavalinnat ilmentävät yleisempiä kulttuurisia käsityksiä feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta. Tuloksien mukaan maskuliinisuuteen konstituoituu ulkoilu ja fyysinen toiminta; feminiinisyyteen siisteys, vaatteet ja sisällä oleminen. Tietyt kulttuuriset toiminnat, kuten vaatteet ja niiden valinta sekä fyysiset leikit, kuten paini, riehunta ja kilpaileminen, osoittautuivat aineistossa niin määrällisesti kuin sisällöllisestikin erilaisiksi tilanteiksi tytöille ja pojille. Tuloksista voidaan todeta, että tulkitsemalla ja kuvailemalla lasten toimintaa eri tavoin vanhemmat osaltaan osallistuvat lapsen feminiinisen ja maskuliinisen identiteetin sosiaalisen oppimisprosessiin. Vanhemmat uusintavat, vahvistavat ja rakentavat, tai purkavat ja rikkovat olemassaolevia kulttuurisia koodistoja. Tutkielman johtopäätöksenä voi sanoa, että vanhempien sanavalinnat lastensa tavoista toimia heijastelevat sukupuoliin liitettyjä merkityksiä kuvaten tilanteita,joissa naiseksi kasvetaan ja mieheyttä ansaitaan.