Eläkeläisten "näkymätön" työ yhteiskunnassa : haastattelututkimus helsinkiläisten palvelukeskusasiakkaiden toiminnasta

Väestön ikääntymisestä ja eliniän pitenemisestä käydään keskustelua eläkkeiden rahoitusongelmien ja huoltosuhteen rasitteiden kautta. Eläkeläisiä käsitellään usein joko ongelmallisina hoidon tarvitsijoina tai itsekkäinä, eläkkeistään nauttivina kiireisinä huvittelijoina, joilla ei ole aikaa läheisilleen. Ikääntyvän väestön aktiivinen ja osallistuva rooli jää keskustelussa helposti vähemmälle huomiolle. Kiinnostuin aiheesta, koska omassa työssäni palvelukeskuksessa kohtaan runsaasti aktiivisia ja vireitä eläkeläisiä, jotka harrastavat työntekoa. Tutkielmassani selvitän tätä eläkeläisten tekemää näkymätöntä työtä ja tuon esiin ikääntymisen valoisampia puolia. Tutkimuskysymykseni on, tekevätkö eläkeläiset työtä, mitä se on, ja mitkä ovat työn merkitykset ikääntyville. Haastattelin teemahaastatteluilla 19 helsinkiläistä eläkeläistä. Työn sisällön ryhmittelin palkkatyöhön, järjestö- ja vapaaehtoistyöhön sekä omaisten ja lastenlasten hoitoon. Vertasin myös tietoja alan tutkimuksiin. Työnteko koettiin tärkeänä ja eläkkeelle jäännin kokemuksilla oli suuri merkitys toiminnan aloittamiselle. Työ oli toisille elämäntapa, työllä haettiin lukujärjestystä, sosiaalisia kontakteja ja poistettiin yksinäisyyttä. Toiminnan avulla edistettiin terveyttä, käytettiin työelämän taitoja ja haluttiin vaikuttaa yhteisiin asioihin. Työtä tehtiin myös auttamisen halusta ja etenkin lastenlasten hoito oli useimmille tärkeää. Orientoitumisen ja motiivien kautta tyypittelin neljä ryhmää, organisoijat, uurastajat, auttajat ja valikoijat. Organisoijat ja uurastajat ovat kuin työelämän edustajia, mutta auttajat edustavat pehmeämpiä arvoja ja filantropiaa. Valikoijille työ on vain pieni sopiva ja valikoitu osa elämää. Eläkeläiset pyrkivät jatkamaan elämänsä aikana oppimiaan toimintamalleja ja tätä voidaan selittää jatkuvuusteorian kautta. Tutkimukseni osoitti, että aktiiviset eläkeläiset voivat olla tuottavia ja tarpeellisia, ja että heidän työllään voi osoittaa olevan yhteiskunnallista merkitystä ainakin omassa toimintaympäristössään.