Yhteisökasvatuksesta 2010-luvun luokanopettajan silmin

Abstract

Nykypäivän teollistunut ja kaupungistunut yhteiskunta muuttuu jatkuvasti. Yksilöiden sosiaaliset suhteet ovat muuttuneet. Enää ei ole kokonaisia suku- tai kyläyhteisöjä yksilöiden tukena, vaan yksilöllistä suoriutumista korostetaan. Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi työelämä vaatii työntekijöiltään tiimityötaitoja ja sosiaalista kanssakäymistä. Perheiden kiinteyden löystyminen yhteisöllisenä kasvattajana on johtanut kasvatuksellisten mahdollisuuksien vähentymiseen, mistä johtuen koulun yhteisöllisen kasvatuksen merkitys on korostunut entisestään. Yhteisökasvatus voisi olla yksi ratkaisu tämän päivän kasvatuksellisiin ongelmiin. Yhteisökasvatuksella tarkoitetaan yhteisön jäseniksi kasvattamista, kasvattamista toimintaan yhteisön hyväksi. Yhteisökasvatusta on mahdollista harjoittaa kaikissa kasvatusta harjoittavissa instituutioissa, sekä sellaisissa yhtenäisissä yhteisöissä, jotka säännöllisesti kokoontuvat. Tutkimukseni pohjautuu nimenomaan Kalevi Kaipion kehittelemään yhteisökasvatuksen malliin. Haluan korostaa tätä siksi, että yhteisökasvatuksen voi kansainvälisen kirjallisuuden (Iso-Britanniassa, Irlannissa, USA:ssa, Australiassa) myötä sotkea aikuiskasvatuksen kentällä tapahtuvaksi toimintamuodoksi, jossa yhteisökasvatusta tarkastellaan useimmiten osana niin sanottua vapaata aikuiskasvatusta (liberal adult education), joka vastaa pääperiaatteiltaan lähinnä suomalaista vapaan sivistystyön perinnettä. (Salo, 2002, 12) Tämän tutkimukseni avulla pyrin selvittämään Keski-Suomessa toimivien luokanopettajien ajatuksia yhteisökasvatuksesta kasvatuskeinona. Toteutin tutkmukseni keväällä 2012 lähettämällä sähköpostikyselyn 40:lle Keski-Suomessa tomivalle luokanopettajalle. Kyselyssä selvitin heidän ajatuksiaan yhteisökasvatuksesta kasvatuskeinona. Pääpiirteittäin luokanopettajat olivat sitä mieltä, että yhteisökasvatus on hyvä tapa kasvattaa. Heidän mielestään sen avulla olisi mahdollista vaikuttaa myönteisesti esimerkiksi oppilaiden opiskelumotivaatioon sekä vastuuseen kasvattamiseen. Kielteisemmin yhteisökasvatukseen suhtautuvat opettajat eivät olleet valmiita luopumaan esimerkiksi auktoriteetistaan, jota yhteisökasvatuksen käyttäminen kasvatuskeinona vaatisi.