Professionalistien ja generalistien työmarkkina-asema 2000-luvun alussa : vertaileva tutkimus ylemmän yhteiskuntatieteellisen korkeakoulututkinnon suorittaneista muodollisesti ammattipätevöityneistä ja -pätevöitymättömistä

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka korkeakoulutettujen professionalistien, eli ammattipätevöityneiden ja generalistien, eli ammattipätevöitymättömien työmarkkinaasema muodostuu, ja millaisia kokemuksia heillä itsellään on omasta työmarkkinaasemastaan 2000-luvun alussa. Tutkimusote on näitä ryhmiä vertaileva. Tutkimustehtävä rakentuu kolmen tutkimuskysymyksen varaan professionalistien ja generalistien työmarkkinaintresseistä, työmarkkinakäsityksistä ja –kokemuksista sekä työmarkkinoille kiinnittymisen onnistumisesta. Teoreettisen viitekehyksen asian tarkastelulle muodostaa koulutuksen ja työn allokaatio, työmarkkinoiden segmentaatio sekä elämänpolitiikka työmarkkinatoiminnan ohjaajana. Tutkimus on kvalitatiivinen haastattelututkimus, jossa analyysimenetelmänä on käytetty vertailevan tutkimuksen menetelmää, joka etenee sisällön analyysista teemoittelun kautta vertailuun. Aineistona tutkimuksessa on Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta vuosina 2008-2011 valmistuneita psykologian maistereita ja yhteiskuntatieteiden maistereita (sosiologia, valtio-oppi ja yhteiskuntapolitiikka) yhteensä kahdeksan kappaletta. Tutkimuksen tuloksina olen esittänyt ammatillisen suuntautumisen refleksiivisyyden olevan vahvempaa ja kokonaisvaltaisempaa professionalistien keskuudessa kuin generalistien keskuudessa, sekä toisaalta professionalistien työmarkkinatoiminnan olevan pysyvyys- tai jatkuvuushakuisempaa ja pitkäjänteisempää generalistien työmarkkinatoiminnan taas keskittyessä liikkuvuus- ja muutosorientaatioon. Työllistymisen katsotaan molemmissa ryhmissä onnistuneen hyvin, mutta professionalistien luottamus omaan pärjäämiseen työmarkkinoilla on jokseenkin generalisteja kokonaisvaltaisempaa. Tutkimuksen tulokset ohjaavat johtopäätökseen siitä, että koulutus- ja työllisyyspolitiikan tiiviimmät kytkökset muun muassa ammatti-instituution organisoitumisen myötä johtavat professionalistien työmarkkina-aseman parempaan ennakoitavuuteen generalisteihin verrattuna. Toisaalta generalistien organisaatiosidosten ollessa heikommat työmarkkinoilla, heillä on enemmän valinnan vapautta työmarkkinatoimintansa suhteen.