Draama ja toiminnalliset menetelmät ohjausvuorovaikutuksen tukena

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ohjaajien käsityksiä draamasta ja toiminnallisista menetelmistä sekä etsiä vastauksia kysymyksiin, mitä draaman ja toiminnallisten menetelmien käyttäminen vaatii, ja mitä annettavaa menetelmillä on ohjaukseen ja ohjaustilanteessa oleville ihmisille? Toivon, että työni herättelee pohtimaan draaman, toiminnallisuuden ja yleensäkin luovuuden antia ohjausvuorovaikutukseen sekä miettimään hyvän vuorovaikutuksen lähtökohtia. Sovellan tutkimuksessani fenomenografista tutkimusotetta. Fenomenografia on aineistolähtöinen lähestymistapa: kuvaan työssä draamaa ja toiminnallisia menetelmiä eri taustayhteisöistä tulevien ohjaajien käsitysten kautta. Aineistonkeruu toteutettiin teemahaastatteluilla ja haastateltavina olivat neljä draamaa ja toiminnallisia menetelmiä työssään käyttävää tai työkseen tekevää ohjaajaa. Fenomenografisessa lähestymistavassa analyysi perustuu aineistoon. Tutkija ottaa tutkittavien paikan yrittäen nähdä ilmiön ja tilanteen heidän silmillään. Kiinnostus kohdistuu tutkittavien käsityksiin ja oletuksiin. Tutkimukseni tulosten mukaan draaman ja toiminnallisten menetelmien ydin löytyy menetelmiin liittyvästä toimintakulttuurista. Se pitää sisällään ohjaajien ihmiskäsityksen ja arvot, tietynlaisen tavan ajatella, joka puolestaan näkyy tietynlaisena tapana toimia. Lähtökohtana on ihmisen näkeminen kehollisena, tuntevana ja kokevana. Ihmiskäsitys konkretisoituu draamallisissa ja toiminnallisissa menetelmissä, joissa työvälineinä ovat osallistujien kehot, ilmaisu ja kokemukset. Ohjausvuorovaikutus poikkeaa perinteisestä ohjaajajohtoisesta toiminnasta, ohjaaja ja ohjattavat nähdään samanarvoisina. Tavoitteena on toiminnan, dialogin ja reflektion kautta auttaa osallistujia itse oivaltamaan asioita. Haastateltavat näkivät draaman ja toiminnalliset menetelmät voimaannuttavina, uusille näkökulmille, toimintatavoille ja mahdollisuuksille avaavina menetelminä.