"Any society that is alive is a society with a history" : reunamerkintöjä antipolitiikasta ja Václav Havelin poliittisesta ajattelusta

Pro gradu -tutkielma käsittelee Tšekkoslovakian ja Tšekin entisen presidentin Václav Havelin (1936-) elämää ja poliittista ajattelua. Työn päälähteistönä toimivat Havelin dissidenttiaikanaan kirjoittamat poliittiset pamfletit, joista on pyritty uloslukemaan eräiden käsitteiden käyttö ja politiikan mahdollisuus. Tutkimus tarkastelee Václav Havelin tekstejä erityisesti käsitteen antipolitiikka avulla. Tarkoituksena on selvittää, näkeekö Havel itsensä poliitikkona, kuinka hän näkee politiikan mahdollisuuden totalitaristisessa yhteiskunnassa ja miten hän näkee antipolitiikan mahdollistavan poliittisen toiminnan. Analyysimenetelmänä on käytetty poliittista lukutaitoa ja pyritty tarkastelemaan erityisesti sitä, miten Havel määrittelee epäpoliittisen politiikan, antipolitiikan. Työssä vertaillaan Havelin tapaa määrittää kyseinen käsite antipolitiikan tunnetuimpaan teoretisoijaan, unkarilaiseen György Konrádiin. Lisäksi käsitellään poliittisten liikkeiden mahdollisuutta toimia totalitarismissa niin sanotun vapaan tilan teorian avulla. Tarkoituksena on sivuta sitä, millaisen vapaan tilan kansalaisliikkeet tarvitsevat ja millaisen ne toisaalta voivat muodostaa totalitarismin sisällä. Tutkimuksen tuloksena voidaan esittää, ettei Václav Havel nähnyt itseään dissidenttiaikana poliitikkona vaan yksityisajattelijana, joka ajautui kansanliikkeen johtoon. Hänen roolinsa presidenttiaikana muuttui enemmän valtaregiimin puolustajaksi, mitä asiaa tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan syvällisemmin käsitellä. Samalla todetaan, että Havel oli ennen kaikkea antipoliittinen ajattelija, joka pyrki kirjoitustensa avulla jäsentämään ympäröivää maailmaa ja luomaan siitä omaa ideaaliaan vailla varsinaista ihannejärjestelmää. Kansalaisyhteiskunta on Havelin ajattelussa ensisijainen väline, jonka avulla moraalinen politiikka toteutuu. Toisin kuin usein oletetaan, Havelin tavoitteena ei ollut muuttaa totalitaristista Tšekkoslovakiaa länsieurooppalaiseksi demokratiaksi – toisaalta hän näki tämänkaltaisen kehityksen vääjäämättömänä. Havelin merkittävä tapa ajatella totalitarismin selviytymismahdollisuuksia on totalitarismin historiattomuus ja tapa korvata kaikki ’todellinen’ läpi-ideologisoidulla valheellisella todellisuudella, joka murtuu ennemmin tai myöhemmin. Historia ei siis katkea, vaan vain taipuu, korvatakseen ’pseudohistorian’ ’todellisella historialla’ ja murtaen totalitarismin.