Mahdottoman vaatimista : 'dublinilaiset' turvapaikkaprosessissa

Pro gradu - tutkimukseni käsittelee nk. Dublin - turvapaikanhakijoita, eli turvapaikanhakijoita, joiden kohdevaltioonsa saavuttuaan voidaan määrittää olevan toisen jäsenvaltion vastuulla ja turvapaikanhakija käännyttää kyseiseen vastuulliseen valtioon ilman että turvapaikanhakijan perusteita kansainväliselle suojelulle selvitettäisiin. Dublin – järjestelmä on keskeinen osa Euroopan unionin turvapaikkapolitiikkaa, jota tarkastellaan tutkimuksessa Dublin - kontekstille keskeisin osin. Samoin tutkimuksessa myös tältä osin tarkastellaan järjestelmälle keskeistä turvallisuuslegitimaatiota ja valtioiden ’turvalliseksi’ nimeämistä. Tutkimuksessa on käytetty aineistona turvapaikanhakijoiden turvapaikkakansioita sekä Euroopan unionin turvapaikkapolitiikan Dublin – kontekstille keskeisiä policy - dokumentteja. Tutkittavana ovat sellaisten hakijoiden turvapaikkatekstit, jotka ovat valittaneet päätöksestään Helsingin hallinto-oikeuteen. Vaikka valitus ei lykkää päätöksen täytäntöönpanoa, valitusteksteistä on mahdollista lukea esiin lisäargumentaatiota Dublin – kontekstista sekä viranomaisten että turvapaikanhakijoiden näkökulmasta. Tutkimuksen lähtökohtana on se, että turvapaikanhaku on Dublin-hakijalle ”mahdottoman vaatimista”. Tutkimuksessa on täten kyse myös siitä, kuinka toimia tilanteessa, joka lähtökohtaisesti ei toimintaa näyttäisi mahdollistavan. Toisaalta tutkimukseni lähtökohtana on myös weberiläinen ajatus siitä, että toimijalla on aina joitain valtaosuuksia käytettävissään. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, kuinka turvapaikanhaku muuttuu ”eurooppalaistuessaan” Dublin-kontekstissa, jossa kansainvälisen suojelun tutkimisen sijaan keskeiseksi nouseekin kysymys suojelusta vastuullisen tahon selvittämisestä. Dublin - prosessia tarkastellaan tutkimuksessa myös Max Weberin ideaalityyppien sekä Albert O. Hirschmanin exit-voice – dikotomiaa vasten.