Asunnottomuus paikallisena ilmiönä : tapaustutkimus sosiaalityön näkökulmasta

Abstract

Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisena paikallisena ilmiönä asunnottomuus näyttäytyy sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta Kokkolassa. Tutkimusstrategiana on tapaustutkimus ja aineiston analyysissä on käytetty fenomenologista ideaa ja sisällönanalyysiä. Ilmiönä asunnottomuus on moniulotteinen ja varsin hankalasti määriteltävissä. Tutkielman rajauksella paikalliseen ja sosiaalityön kontekstiin, on pyritty saamaan aihe tutkimuksellisesti hallittavaan muotoon. Aineiston syventävä osuus on koottu kyselylomakkeilla paikallisilta sosiaalityöntekijöiltä. Kyselyllä kartoitettiin asunnottomien asiakkaiden määrää viimeisen vuoden aikana, sosiaalityöntekijän kokemuksen mukaan asunnottomuuteen vaikuttavia syitä sekä lopuksi pyydettiin kertomaan asunnottoman asiakkaan tarina. Aineisto koostuu kyselyn lisäksi teoreettisesta taustoituksesta sekä valtakunnallisista tilastoista ja paikallisista viranomaisteksteistä ja julkaisuista asunnottomuutta koskien. Aineiston pohjalta pyrin saamaan aikaan kuvauksen asunnottomuudesta Kokkolassa tarkastelemalla ja vertailemalla erilaisia aineistoja suhteessa aiempaan tutkimukseen ja teoriaan. Pyrin myös teoreettisesti luomaan kokonaiskuvaa asunnottomuudesta ilmiönä ja vertailun avulla tuomaan esiin sen paikallisessa tarkastelussa näyttäytyvät piirteet. Kokkolassa asunnottomuus näyttäytyy marginaalisena ongelmana. Tarkkaa asunnottomien määrää ei voida ilmoittaa. Merkittävänä havaintona aineistossa nousee asumispalveluiden pienentyminen viime vuosien aikana. Samoin se, että virallisissa tilastoissa asunnottomuus Kokkolassa näyttäytyy vähäisempänä kuin paikallisten empiiristen aineistojen tuloksista on tulkittavissa. Tässä tutkimuksessa tarkastelussa on sosiaalityöntekijän mahdollisuus auttaa ja tukea asunnotonta asiakasta. Sosiaalityöntekijöiden kirjoittamien kertomusten perusteella keskeisenä sosiaalityönkäytännön menetelmänä on yksilökohtainen sosiaalityö asiakkaan tilanteen ratkaisemiseksi. Koska asunnottomuuteen liittyy usein muita sosiaalisia ongelmia, asunnottomien asiakkaiden kanssa tehtävässä sosiaalityössä toiseksi keskeiseksi menetelmäksi nousee verkostotyö ja viranomaisyhteistyö, mikä edellyttää sosiaalityöntekijältä hyviä vuorovaikutustaitoja. Tulokset vastasivat melko hyvin tutkijana tekemieni reflektiivisten hypoteesien pohjalta muodostamiini ennakkokäsityksiini siitä, millaista asunnottomien asiakkaiden kanssa tehtävä sosiaalityö on. Sosiaalityöntekijöiden vastauksista ja aiemmasta tutkimuksesta ja teoriasta voidaan myös päätellä, että asunnottomuus on moniulotteinen ilmiö, jonka poistamisessa tarvitaan useiden toimijoiden yhteistyötä.