"Syrjäytymisen vaara on suuri" : diskurssianalyyttinen tutkielma Helsingin Sanomien nuorten syrjäytymispuheesta vuosina 1994-1995 ja 2004-2005

Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa nuorten syrjäytymisestä sanomalehdissä esiintyvänä ilmiönä. Tutkimuksessa selvitettiin millaisena nuorten syrjäytyminen näyttäytyy valtakunnallisesti merkittävän päivälehden, Helsingin Sanomien kirjoituksissa. Aineistoksi valittiin vuosien 1994–1995 ja vuosien 2004–2005 lehdet. Tutkimuksen tavoitteena oli myös tarkastella, tapahtuiko nuorten syrjäytymistä koskevassa kirjoittelussa muutoksia yhteiskunnallis-taloudellisen tilanteen muuttuessa. Lisäksi pyrittiin selvittämään, mitä retorisia keinoja kirjoituksissa hyödynnettiin. Kirjoitusten syrjäytymisnäkemysten analysoimiseen sovellettiin Bergerin ja Luckmannin (1966) sosiaalisesta konstruktionismiin pohjautuvaa diskurssianalyyttistä lähestymistapaa. Syrjäytymis-käsitteen historiaa valotettiin aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla. Tutkimus on osa mediaan kohdistuvaa diskurssianalyyttistä tutkimussuuntausta. Tutkimus toteutettiin keräämällä Helsingin Sanomien arkistosta nuorten syrjäytymistä käsitteleviä kirjoituksia. Kirjoituksia kertyi yhteensä 101 kappaletta. Tutkimus osoitti, että nuorten syrjäytyminen on käsitteellisesti vaikeasti määriteltävä ilmiö, josta aineistossa tuotettiin monia eri diskursseja. Tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia on, että syrjäytyminen käsitetään palkkatyön tai koulutuksen ulkopuolelle jäämiseksi, josta kannettaan huomattavaa huolta, ja joka sai myös moraalisen paniikin tunnuspiirteitä. Syrjäytymisen subjekteja eli syrjäytyneitä nuoria pidettiin teksteissä ainakin osittain syyllisenä omaan tilanteeseensa. Syrjäytyminen ei kuitenkaan esiintynyt teksteissä ainoastaan sosiaalisena ongelmana, vaan se liitettiin myös kansantaloudellisiin kysymyksiin. Nuorten syrjäytymistä koskevassa kirjoittelussa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia vertailuajankohtien erilaisista yhteiskunnallista tilanteista huolimatta. Argumenttien vahvistamisessa tukeuduttiin metaforiseen, kvantifioivaan strategiaan, asiantuntijuus-strategiaan sekä sosiaalisia normeja painottavaan strategiaan.