Lastensuojelu osana lapsuutta : asiakkaiden näkemyksiä lastensuojelun avohuollon tukitoimien vaikuttavuudesta

Julkinen huoli lasten hyvinvoinnista on lisääntynyt länsimaissa viimeisten 20 vuoden aikana. Perheiden ja lasten ongelmat ovat selkeästi esillä lastensuojelutyössä, minkä tarve on kasvanut vuosi vuodelta. Kasvavat asiakasluvut kertovat aktiivisesta lastensuojelutyöstä, mutta väistämättä myös perheiden ja lasten yhä näkyvämmästä pahoinvoinnista. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, millaista vaikuttavuutta lastensuojelun avohuollon tukitoimilla on ollut lapsen hyvinvointiin lastensuojelun asiakkaan näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimus noudattaa hermeneuttista lähestymistapaa ja tutkimuksen aineiston analyysimenetelmänä olen käyttänyt sisällönanalyysia. Tutkimusaineiston olen koonnut teemahaastattelujen avulla Järvi-Pohjanmaan perusturvan lastensuojelun kahdeksalta asiakkaalta, joiden lastensuojeluasiakkuus on jo päättynyt, ja joille on tarjottu avohuollon tukitoimena joko perhetyötä, tukiperhettä, tai heille on tehty päätös avohuollon sijoituksesta. Lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteiden aikana haastatelluista kuusi oli perheen lapsia ja kaksi vanhempaa. Tutkimukseni voidaan määritellä kokemukselliseksi vaikuttavuustutkimukseksi. Aiempien lastensuojelu- ja vaikuttavuustutkimusten lisäksi olen tulkinnut tutkimusaineistoa Johanna Hurtigin kehittämän tihkuvan auttamistavan malliin pohjautuen, mikä havainnollistaa lasten asemaa lastensuojelutyön prosessissa. Malli rakentuu näkemykselle, jonka mukaan tarve läheissuhteeseen on lapsen ensisijainen tarve, jolloin vanhempien auttamisesta tulee tärkein keino lasten auttamiseen. Tutkielman keskeisimpinä tutkimustuloksina voidaan pitää seuraavia asioita: 1) lastensuojelun avohuollon tukitoimilla on merkittävä vaikutus elämänhallinnan saavuttamiseen, 2) lastensuojelun avohuollon sijoituksella on ristiriitainen vaikutus nuoren elämäntilanteeseen, 3) lastensuojeluasiakkuuden taustalla on usein mielenterveys- tai päihdeongelma ja 4) sosiaalityöntekijöillä on merkittävä rooli perheen elämäntilanteen muutoksessa, vaikka vuorovaikutus voi olla vähäistä. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että lastensuojelun avohuollon tukitoimilla on vaikuttavuutta lapsen hyvinvointiin. Tutkimustulosten ja hermeneuttisen tulkinnan mukaan tihkuva auttamistapa toimii lapsen parhaaksi silloin, jos vanhempi kykenee muutokseen elämäntilanteessaan. Lisäksi sosiaalityön monisärmäisyyttä ja luonnetta kuvaa sosiaalityön samanaikaisesti hienovarainen ja radikaali puuttuminen asiakkaiden elämään.