Pätevien ja epäpätevien liikunnanopettajien työhyvinvointi ja pedagogiset käytännöt

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikunnanopettajien erilaisia koulutustaustoja sekä tutkia, miten pätevät ja epäpätevät liikunnanopettajat eroavat toisistaan taustatieto-jen, työhyvinvoinnin sekä pedagogisten käytäntöjen suhteen. Työhyvinvoinnilla tarkoi-tettiin tässä tutkimuksessa työn palkitsevia ja kuormittavia piirteitä sekä työn parhaita puolia ja pedagogisilla käytännöillä joukkueenjakomenetelmiä, perusopetuksen opetus-suunnitelman perusteille annettua merkitystä sekä oppilasarviointikriteerejä.

Tämä tutkimus on osa Opetushallituksen teettämää Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi 2010 -tutkimusta (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011). Tutkimuskohteena olivat yläkoulujen liikunnanopettajat. Arviointi oli otosperustainen. Otosta tehtäessä otettiin huomioon eri läänit, kunta- ja kieliryhmät sekä koulujen koko. Tutkimuksessa oli mukana 111 liikunnanopettajaa 51:stä eri koulusta. Tutkimusaineisto koottiin kyse-lylomakkeilla maaliskuussa 2010. Tutkimus oli sekä määrällinen että laadullinen.

Liikunnanopettajista 70 % oli päteviä, muodollisesti epäpäteviä, mutta pedagogisen tai liikunta-alan koulutuksen omaavia oli 16 % ja epäpäteviä 14 %. Tulosten mukaan eri koulutustaustaiset liikunnanopettajat erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi opet-tajakokemuksen sekä viikossa opetettavien liikuntatuntien määrässä. Liikunnanopettajan työn viisi palkitsevinta piirrettä olivat oppilaiden kehittyminen, oppilaat ja nuoret, sosiaalisuus, monipuolisuus sekä palaute oppilailta ja vanhemmilta. Työn kuormitta-vimpia piirteitä puolestaan olivat: oppilaat, resurssipula, ryhmäkoot, kiire tai riittämät-tömyyden tunne ja liikuntatuntien organisointiin liittyvät tehtävät. Liikunnanopettajan työstä pidettiin, koska sai työskennellä nuorten kanssa, työ on monipuolista sekä toi-minnallista ja saa liikkua luonnossa, huomaa kehityksen sekä pystyy työskentelemään itsenäisesti. Liikunnanopettajien yleisimmin käyttämät joukkueenjakomenetelmät olivat opettajavalinta, numerojako, ominaisuuksien perusteella jako, oppilasvalinta sekä arvonta tai sattumanvarainen jako. Pätevät liikunnanopettajat käyttivät huutojakoja vähiten suhteessa muihin opettajiin. Epäpätevät nimesivät muita opettajia useammin oppilaat työssään kuormittavaksi tekijäksi. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteille (2004) annettu merkitys ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi eri koulutustaustaisten välillä. Liikunnanopettajien käyttämät oppilasarviointikriteerit vaihtelivat suuresti. Suurin osa kuntotestien käyttöä kommentoineista kertoi käyttävänsä kuntotestejä oppilasar-vioinnissa.

Tutkimustulokset vahvistavat tarvetta panostaa epäpätevien liikunnanopettajien täyden-nyskoulutukseen. Suomessa on pulaa pätevistä liikunnanopettajista. Pitkään liikunnan-opettajina toimineiden epäpätevien täydennyskoulutukseen olisi hyvä panostaa ja selvit-tää tutkimuksin, millaista koulutusta he erityisesti tarvitsisivat. Jotta oppilaiden tasa-arvo toteutuisi, tulisi myös liikunnan arviointikriteerejä selventää.