Propagandasta ja vihasta : kuinka annetut kuvat alistavat ihmisen rituaalisen kielen käyttäjäksi

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka viha ja propaganda liittyvät toisiinsa ja mitä epäpyhästä liittoumasta seuraa. Motivoivana kysymyksenä tutkimuksen taustalla on: miksi ihminen on toiselle ihmiselle niin kelju, että olemme joutuneet ikuiseen sotatilaan suhteessa Toisiin niin mielissämme, kuin rintamallakin?

Tutkimus tarkastelee, mitä propaganda nykypäivänä tarkoittaa, ketkä sitä levittävät, miksi, ja miten se vaikuttaa ihmiseen. Tutkimuksessa vihaa tarkastellaan massoihin kohdistuvana moraalisena ilmiönä ja suhteessa propagandaan. Käsittelyn ulkopuolelle jäävät propagandan tuottamiseen kykenemättömät heikot instituutiot ja niiden vastarintaan liittyvä kapinallinen viha.

Tutkimuksen aineiston muodostavat pääasiassa propagandan tutkimus sekä psykologinen vihatutkimus, joiden kautta tutkimus rakentaa teoriaa myös siitä, millaiseksi ihminen muuttuu ennalta määrättyjen arvojen luomiseen pyrkivän informaation pommituksen tuloksena.

Tutkimus rajaa propagandan ja vihan tarkastelun länsimaihin ja länsimaiseen näkökulmaan, sillä se olettaa kulttuurin tutkimuksen syyllistyvän vakaviin virheisiin yrittäessään tavoittaa jotain itsensä ulkopuolelta tavoittaessaan itseäänkin rajoitetusti.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että emme kykene loppujen lopuksi kommunikoimaan keskenämme kovin hyvin, mihin propagandaa levittävä eliitti voi olla varsin tyytyväinen, sillä kommunikaation esteistä johtuen on erittäin haasteellista kehittää instituutioita, jotka kyseenalaistavat vallitsevaa status quoa. Vihan ja ennakkoluulon systemaattinen levitys tekee suuresta osasta ihmisiä rituaalisen kielen käyttäjiä, joiden harjoittaman kommunikaation taustalta katoaa oma ajatteluprosessi jopa kokonaan.

Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että eri ryhmien välillä on lähes läpäisemätön muuri, jota varten tulisi tutkia ja kehittää mahdollisimman paljon kommunikointistrategioita, joissa otetaan huomioon myös ihmisten piilevät oletetut pseudoympäristöt.