Politiikkaa Pohjantähden alla : Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian politiikkarepresentaatio retorisen käsitehistorian näkökulmasta

Abstract

Pro gradu-tutkielmani tarkoituksena on tarkastella Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian politiikkarepresentaatiota politiikan retorisen käsitehistorian näkökulmasta. Työssäni Frank Ankersmitin esteettinen teoria historiallisesta representaatiosta tarjoaa lähtökohdan Linnan trilogian tarkasteluun kohteestaan itsenäisenä substituutiona. Kari Palosen vuonna 2006 ilmestyneessä teoksessa The Struggle with Time esittelemät, politiikan aktiviteettia kuvaavat topokset muodostavat tutkielmassani analyysin työkalun, jota käytän tarkastellassani trilogian henkilöiden politiikkapuheenvuoroista ilmenevää, linnalaista tapaa representoida 1900-luvun alkupuolen suomalaista politiikkaa. Tutkielmassani osoitan, että kirjallisuudentutkimuksen lähtökohdista muodostunut kanonisoitunut tulkinta Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta kertomuksena kansallisen yhteisymmärryksen syntymisestä voidaan asettaa politiikan tutkimuksen näkökulmasta kyseenalaiseksi. Väitän, että poliittisten myrskyjen tyyntyminen teossarjan lopussa ei tarkoita kaikkia osapuolia tyydyttävän yhteisymmärryksen syntymistä, vaan siinä voiton korjaa lopulta Linnan metahistoriallisia kantoja noudattava poliittinen linja ja politikoinnin tyyli. Työni luvussa kaksi tarkastelen Ankersmitin teoriaa historiallisesta representaatiosta. Mennyttä aikaa koskeva esitys edustaa Ankersmitille kohteensa ohella tekijänsä moraalis-poliittisia kannanottoja. Esteettisestä näkökulmasta historiallinen esittäminen tarjoaa välineen myös menneisyydellä politikointiin. Luvussa kolme käyn läpi trilogian poliittiset tapahtumat ja käsittelen teoksen syntyhistoriaa ja sitä ympäröinyttä keskustelua. Analyysissani luvuissa neljä ja viisi sovellan Palosen politiikan retorisen käsitehistorian topoksia Täällä Pohjantähden alla -trilogian poliittisen representaation tulkitsemiseen trilogian henkilöiden politiikkapuheesta. Tutkielmani keskeisenä tuloksena on, että Linnan esityksessä kirjoittajan edustamat metahistorialliset kannanotot limittyvät Janne Kivivuoren henkilön edustamaan poliittiseen sankaruuteen. Kivivuoren edustama sosialidemokratia osoittautuu trilogian lopussa poliittiseksi voittajaksi. Poliittisen retoriikan käsitehistoriallisesta näkökulmasta teossarjasta hahmottuu normatiivinen kuva politiikasta harvojen taitona. Linnan representaatiosta voidaan havaita myös viitteitä siitä, kuinka kirjailija pyrki teoksellaan osallistumaan myös aikansa päivänpoliittiseen keskusteluun ja kirjoittamaan uudellen suomalaista poliittista historiaa.