Es ist schwer, ein Realist zu sein - Rickhard Coudenhove-Kalergi, paneuroopan profeetta : tutkielma Paneurooppa-liikkeen perustajan argumentaatiosta ja ajattelusta 1920- ja 1930 -luvuilla

Pro graduni aiheena on itävaltalais-japanilainen filosofi ja Paneurooppa-liikkeen perustaja Richard Coudenhove-Kalergi (1894-1972) ja hänen poliittis-filosofiset tekstinsä 1920- ja 1930 -luvuilla. Aineistonani on Coudenhove-Kalergin kirjoittamat kirjat ja lehtiartikkelit. Analysoin niitä käyttäen apunani muiden muassa Coudenhove-Kalergin aikalaisrauhankirjallisuutta ja muita (poliittisia) aikalaisteoksia. Työssäni tutkin, miten Coudenhove-Kalergi rakentaa kirjoituksissaan yhdistynyttä Eurooppaa Paneurooppa-ideansa ja manifestinsa avulla. Hän pyrkii toteuttamaan suunnitelmansa vetoamalla ensin valtion päämiehiin ja arvostamiinsa ajattelijoihin ja pyrkii sitä kautta saamaan tukea omalle propagandalleen laajemmin. Lähtölaukaus Coudenhove-Kalergin Paneurooppa-suunnitelmille oli Euroopassa vallinnut I maailmansodan jälkeinen kurjuus, minkä seurauksena hän kirjoitti kirjan Paneuropa 1923. Coudenhove-Kalergin kirjoituksissa toistuu voimakkaasti teemat kuten tuho, kurjuus, sota, yhdistyminen, propaganda, kauneus ja kriisi. Hän pyrkii näitä teemoja hyväksi käyttäen osoittamaan, että Eurooppa voi välttyä maailmansodalta ja tuholta ainoastaan yhdistymällä. Tutkimukseni osoittaa, että Coudenhove-Kalergi on idealisti, jonka poliittiset suunnitelmat ovat pitkälti hänen kosmopoliittisen taustansa vuoksi toteuttamiskelvottomia, vaikka osa niistä onkin toteutunut.. Coudenhove-Kalergi ajatteli omaan kansainväliseen taustaansa nähden, että eri kansallisuuksien yhteistyö toimisi yhtä helposti kuin miten hänen oma elämänsä toimi. Tarkastelussani Coudenhove-Kalergi rakentaa tietoisesti yleisöä, johon hänen yksinkertainen joko - tai –propaganda ja arvotransformaatiot sekä tuholla uhkaaminen toimisi. Hänen ajattelussaan kaiken keskiössä on Eurooppa, jonka tulisi yhdistyä välttyäkseen katastrofilta. Vielä 1920- ja 1930 -lukujen teksteissä hän ajatteli, että valtaa ei voi jakaa demokraattisesti, koska se johtaisi heikkoon johtamiseen ja päämäärättömyyteen.