Jokaiselle tarpeensa mukaan : moniarvoisen koulutuspolitiikan yksilöllinen normi

Abstract

Suomalaisessa perusopetuksessa on toteutettu viimeisten vuosikymmenten aikana muutoksia, jotka vaikuttavat perustavalla tavalla opetuksen sisältöön, muotoon ja tarkoitukseen. Yksilöllisyys ja taloudelliset tavoitteet ovat saaneet entistä keskeisemmän merkityksen koulutuspoliittisen toiminnan osana. Kasvatustieteissä on viitattu koulutusjärjestelmän uuteen kehitysvaiheeseen koulutuksen kolmantena aaltona. Kehitys on osa tehokkuuden, valinnanvapauden ja kilpailun nimissä toteutettua julkisen hallinnon uudelleenorganisointia. Tämän tutkimuksen tehtävä on tarkastella koulutuksen kehitystyön saamia diskursiivisia muotoja vapauden, hyvinvoinnin ja tasa-arvon suhteen. Yksilölliset käytännöt ovat historiallisesti esiintyneet tasa-arvon tavoitteen vastaisina – nyt niistä on kuitenkin tullut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ehto. Millä tapaa koulutuksellisen tasaarvon uusi diskurssi rakentuu suhteessa peruskoulun historiaan ja perusopetusta sittemmin kohdanneeseen uusliberalistiseen kehitystyöhön? Lähestyn aihetta diskurssianalyysin keinoin pyrkien kuvaamaan koulutuksellisen keskustelun poliittista ja hallinnallista luonnetta. Tutkimusaineistonani on hallituskausittain ilmestyvä Koulutuksen kehittämissuunnitelma vuosina 2003-2008 ja 2007-2012. Kehittämissuunnitelmat ilmentävät koulutuksen kolmannelle vaiheelle ominaisia arvoja: yksilöllisyyden, jouston ja valinnanvapauden ihanteita. Toisaalta ne pyrkivät ylläpitämään hyvinvointivaltioon ja peruskoulun historiaan keskeisellä tavalla liittyviä tasa-arvon ja sosiaalisen hyvinvoinnin tavoitteita. Koulutuspolitiikan käytännöt rakentuvat koulutuksen kehittämissuunnitelmissa pedagogiselle ja terapeuttiselle tavoitteelle. Yksilölliset tarpeet, mahdollisuudet ja kyvyt ohjaavat suunnitelmissa opetuksen sisältöä ja muotoa. Koulutuksellista tasa-arvoa tarkastellaan kehitystyössä yhteisen asteikon ja vertailun sijaan yksilöllisistä lähtökohdista. Koulutuksen uusi normi ei rakennu kansalliselle tavoitteelle tai muodolliselle oppimäärälle, vaan oppilaan yksilöllisistä ominaisuuksista johdetuille toiminnan ehdoille. Toisaalta oppilas ja kouluyhteisö tuodaan kehittämissuunnitelmissa osaksi sosiaali- ja talouspoliittista toiminnan kenttää. Koulutuksen kehittäminen perustuu erilaisille yhteiskunnallisille tavoitteille, kuten syrjäytymisen ehkäisylle tai työmarkkinoiden tarpeiden täyttämiselle. Yksilölliset rakenteet syntyvät osana tätä sosiaalista ja taloudellista kehitystyötä; niistä tulee koulutuksen kehittämissuunnitelmissa taloudellisen menestyksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edellytys. Oppilas tuodaan koulutuksen kehittämissuunnitelmissa osaksi yhteiskunnallista kehitystyötä yksilöllisten tarpeiden, mahdollisuuksien ja rajoitteidensa kautta.