Omistusoikeuksien uudelleenmäärittely postsosialistisessa Unkarissa

Abstract

Tutkielmani analysoi taloustieteellisiä ja taloussosiologisia tapoja teoretisoida postsosialistista taloudellista muutosta itäisessä Euroopassa. Tutkimuskirjallisuus on jakaantunut siltä kannalta, miten hahmottaa tämä muutos valtiososialistisesta uudelleenjaosta kohti kapitalistista markkinataloutta. Yhtäältä monet tutkijat käsitteellistävät muutosta makrotason ”transitiona” yhdestä koherentista systeemistä toiseen. Tässä näkökulmassa ei kyseenalaisteta postsosialistisen muutoksen suuntaa, vaan sen sijaan keskeiseksi kysymykseksi nousee muutoksen nopeus ja tapa sekä kapitalististen instituutioiden vakiinnuttaminen. Toisaalta osa tutkijoista on ollut sitä mieltä, että jatkuvuutta muutoksessa painottava ”transformaation” käsite kuvaa paremmin Itä-Euroopan alueen taloudellista muutosta. Transformaation viitekehyksessä postsosialistista muutosta ei nähdä siirtymänä yhdestä järjestelmästä toiseen vaan vanhojen institutionaalisten resurssien uudelleenjärjestelyinä, uudelleenasetteluina ja rekombinaatioina. Amerikkalaisen taloussosiologin David Starkin mielestä myös omistusoikeuksien uudelleenmäärittelyn prosessi, joka oli tärkeä elementti Itä-Euroopan talouksien muutoksessa, voidaan hahmottaa paremmin transformaation kuin transition käsitteen avulla. Starkin mukaan taloudellisten muutosten aiheuttamien epävarmuuksien oloissa Unkarin suuryritysten johtajat institutionalisoivat sosialismin aikakaudella yrityksiä yhdistäneet vastavuoroisuuden suhteet vakiinnuttamalla institutionaalisen ristikkäisomistuksen verkostot, joissa yritykset omistavat toisiaan. Näissä verkostoissa toimivat omistajina muiden yksityisten yritysten lisäksi myös pankit ja valtion omistamat suuryritykset. Omistussuhteet muuttuvat, mutta sellaisten rakenteiden puitteissa, joiden verkosto-ominaisuudet ilmentävät jatkuvuutta, vaikka omistajat vaihtuvat. Starkin mukaan omistusoikeuksien uudelleenmäärittely ei ole transitio-näkemysten olettama yksinkertainen siirtymä julkisesta omistuksesta yksityiseen omistukseen. Postsosialistisen muutoksen myöhemmissä vaiheissa alkuperäinen suuntaus kohti institutionaalista ristikkäisomistusta vaikuttaa kuitenkin pysähtyneen. Vaikka on myös merkkejä siitä, että omistuksen organisoimismuodot saattavat säilyä kauemmin kuin niiden relevantti ympäristö, useiden empiiristen analyysien mukaan 1990-luvun loppuun mennessä suurin osa unkarilaisista yrityksistä oli siirtynyt selkeästi tunnistettavissa olevien, yksityisten osapuolten haltuun. Postsosialistisen muutoksen yksityiskohtien valossa voidaan sanoa, että taloudellisten verkostojen rakenteiden roolin erittely ei ole talousjärjestelmien ja niiden muutosten sosiaalisen organisoitumisen tunnistamisen kannalta riittävää, vaan on kiinnitettävä huomiota myös laajempiin institutionaalisiin konteksteihin.