Yhden huoltajan perheiden kulta-ajan lasten toimijuus : vanhoja harmeja ja uusia mahdollisuuksia

Tutkielmassa tarkasteltiin lasten toimijuuden muotoja, mahdollisuuksia ja rajoja suomalaisessa yhden huoltajan perheessä 1980-luvun lopulla. Tarkoituksena oli selvittää, mitä mahdollisuuksia lapsella on vaikuttaa, saada oma äänensä ja toiveensa esille. Tutkimuskysymyksiä olivat: millaisissa tilanteissa ja asioissa lasten toimijuus mahdollistuu, millaisia resursseja ja voimavaroja lapsella on käytössään ja mitä esteitä lapsi kohtaa toimijuudessaan? Tutkielma paikantuu sosiologisen lapsuustutkimuksen traditioon. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostui sosiologisesta lapsuustutkimuksesta, joka näkee lapsen aktiivisena subjektina ja yhteisönsä sosiaalisena jäsenenä muokkaamassa omaa sosiaalista ympäristöään. Viitekehyksen kannalta keskeisiä lapsuustutkimuksen käsitteitä olivat toimijuus, toimintaresurssit, valtakysymykset ja sukupolvisuhteet. Tutkielmassa käytettiin aineistona pohjoismaisen yksinhuoltajatutkimusprojektin, ´Nordic project on the organisation of everyday life on one-parent family´ suomalaisten lasten ja äitien haastatteluja. Kvalitatiivinen harkinnanvarainen aineisto kerättiin vuosina 1989– 1990, jolloin haastateltiin 25:ttä 8-14-vuotiasta lasta ja heidän äitiään, yhteensä 50 haastattelua. Tutkimuksen kohteena ja pääinformanttina olivat lapset ja tutkimuksessa tavoiteltiin lapsinäkökulmaa. Äitien haastatteluja käytettiin tuomaan lasten toimijuuteen toista perspektiiviä ja antamaan kuvaa lasten elinolosuhteita. Tutkielmassa käytettiin kvalitatiivisia ja lapsikeskeisiä metodeja, lasten haastattelujen sisällön ja erillisteemojen analyysia, teemoittelua, ristiintaulukointia, luokittelua ja tyypittelyä. Lasten ja äitien haastatteluja analysoitiin rinnakkain ja kehysanalyysin (Goffman 1986) avulla. Analyysien tuloksena syntyneitä kolmenlaisia lasten toimijatyyppiä ja äitien tyyppiperheitä tarkasteltiin rinnakkain. Tutkielma oli teoriaorientoitunut, aineistoa tarkasteltiin aikaisemman tutkimuksen valossa. Huomiota kiinnitettiin lapsuustutkimuksen erityiskysymyksiin, kuten metodologisiin ja eettisiin pulmiin sekä aikuisen tutkijan rooliin. Vanhan aineiston uudelleen analysointi ja kahden aineiston rinnakkain käsittely osoittautui tulosten kannalta hedelmälliseksi. Tutkielmassa löydettiin kolmenlaista lasten toimijuuden tyyppiä: huoletonta ja aktiivista, autonomista ja itsepäistä sekä toimijuutta sopeutumisena ja luovimisena. Tutkimustulokset osoittivat, että lasten toimijuuden tilanteet, mahdollisuudet ja rajat olivat moninaisia ja erityisiä eron jälkeisessä perheessä. Lasten perhehistoria, resurssit, aikuis-lapsisuhteet ja lasten omat tarinat olivat yksilöllisiä. Lapsilla oli usein monenlaisia mahdollisuuksia, valtaa ja useita toiminta-areenoita aktiiviseen toimijuuteen, vaikuttamiseen ja kompetenssinsa kehittämiseen. Huoletonta ja autonomista toimijuutta löytyi kaikista kolmesta analyysin pohjana olevasta perhe- ja lapsuustyypistä. 3 Toimijuudelle asetti rajoja ja sopeutumisen pakkoa eniten aikuisten parisuhdemuutokset, isäsuhteen ongelmat, isän päihteidenkäytön vaikutukset ja koulukiusaaminen. Usein näissäkin lapsen elämään harmia tuottavissa tilanteissa lapsilla oli luovaa ja pätevää toimijuutta ja he onnistuivat muuttamaan elämäänsä ja sosiaalisia suhteitaan omia toiveidensa mukaiseksi. Hyvin rajallista toimijuutta ei tullut esiin verkostomaisissa perhepiireissä. Lasten toimijuutta mahdollistavat taloudelliset ja sosiaaliset resurssit olivat valtaosassa perheistä hyvät. Lasten toimijuuteen vaikuttivat lapsi-aikuissuhteet, vanhempien toiminta ja aikuisten antaman tuen määrä sekä lapsen kaverisuhteet. Yhteiskunnallisilla tekijöillä, kuten 1980–1990-luvun vaihteen hyvällä sosiaaliturvalla, asuinalueen lasten palveluilla sekä lähiympäristön aikuisilla oli huomattava merkitys haasteltujen lasten toimijuuteen ja toimintamahdollisuuksiin.