La féminisation des noms de métiers, fonctions, grades et titres en France et au Québec

Abstract

Naisen asema länsimaisissa yhteiskunnissa on muuttunut huomattavalla tavalla viime vuosikymmeninä. Ammatit ja erilaiset arvonimet eivät ole enää samalla tavalla sukupuolisidonnaisia kuin ennen. Nainen voi halutessaan ryhtyä vaikkapa palomieheksi tai kouluttautua hävittäjälentäjäksi.

Näin asia ei aina ole ollut, mistä juontuu se, että suurin osa erityisesti arvostettujen ammattien nimikkeistä on ranskan kielessä perinteisesti maskuliinisukuisia. Feminiinimuotoa ei ole ollut tai se saattoi aiemmin tarkoittaa esimerkiksi tieteenalaa (la médecine), konetta (une balayeuse) tai arvostettua työtä tekevän miehen vaimoa (une ambassadrice). Muun muassa näistä syistä feminiinisukuisten ammattinimikkeiden tai arvonimien käyttäminen voi yhä edelleen olla naiselle alentavaa.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani sitä, miten edellä mainitut yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet ranskan kielen feminiinisukuisten ammattinimikkeiden ja arvonimien käyttöön Ranskassa ja Quebecissä. Tarkoitus on myös ymmärtää 1970-luvulla Quebecissä alkaneiden ja 1980-luvulla Ranskaan jalkautuneiden kielellisten tasaarvovaatimusten kehitystä ja asiaan liittyvää monitahoista puolesta ja vastaan argumentointia. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta, sekä Ranskan että Quebecin tilannetta käsittelevästä osasta: hallintoteksteistä, päivittäin ilmestyvien sanomalehtien artikkeleista ja kyselylomakkeen avulla toteutetuista haastatteluista.

Analysoin työssäni yhteensä 629 ammattinimikettä ja arvonimeä, joista 72 % viittaavat mieheen ja 28 % naiseen. Tulosten perusteella feminiinisukuisten ammattinimikkeiden ja arvonimien käyttö on hyvin vakiintunut hallintoteksteissä ja lehtiartikkeleissa sekä Ranskassa että Quebecissä. Maskuliinisukuista sanaa käytetään virheellisesti erittäin harvoin kuvaamaan naispuolista ammatinharjoittajaa. On mielenkiintoista huomata, että poikkeukset esiintyvät ainoastaan ranskalaislehdissä. On kuitenkin todettava, että feminiinisukuisten nimikkeiden pieni osuus analysoitavien sanojen kokonaismäärästä heikentää jonkin verran tulosten luotettavuutta. Hallintotekstien ja lehtiartikkelien lisäksi 30 ranskalaisen ja 23 quebeciläisen haastattelut paljastavat, mitkä ammattinimikkeet ovat vakiinnuttaneet paikkansa ranskalaisessa ja mitkä puolestaan quebeciläisessä puhekielessä. Yleisesti voidaan sanoa, että feminiinisukuisia ammattinimikkeitä ja arvonimiä käytetään rohkeammin Quebecissä kuin Ranskassa.