"Minä olen minä ja minulla on kirves" : Matin sosiaalinen vanheneminen - varhaislapsuudesta eläkeikään

Matin tarina on selviytymistarina, joka muodostaa yhden ehjän “karhunkierroksen”. Sen pohjana on lukuisa joukko pienempiä kierroksia, joissa Matti samoilee lapsuusajan maisemissa ja joista hän yleensä selviytyy voittajana. Se on kerronnallista yhteyttä kulloinkin vallitsevaan yhteiskuntaan ja sen olosuhteisiin, mikä tekee siitä normatiivisen. Tätä Matin sosiaaliseen ikääntymiseen liittyvää narratiivista tarinaa tutkimme laadullisin elämäkertatutkimuksen keinoin. Aineisto kerättiin haastatteluin. Marjametsät, niissä asustavat leikkikarhut ja jopa oikeat pedot saavat lapsen mielikuvissa merkittävän sijan. Joki ja järvi synnyttävät Matin elämässä vieläkin tärkeämpiä kierroksia, jotka koostuvat jäiden lähdöstä, kevättulvista ja perheen yhteisistä onkiretkistä. Nämä elämykset yhdessä avaavat lapsen mielen kokemaan luonnon voiman, aistimaan sen kauneuden sekä antamaan luonnolle sille kuuluvan arvon. Tämä säilyy lapsuusajan kokemuksissa päällimmäisenä ja on osaltaan kantamassa Mattia yli yllättävien kierrosten, kun kotiseudun onnellisen olotilan rikkoo sota ja on suunnattava kulku kohti tuntematonta. Talvisota vaikuttaa suomalaisten elämään --- se muuttaa Matin elämän. Evakkoretkistä ensimmäinen osui Matin koulunkäynnin alkuun muodostaen painajaismaisen kokemuksen, jota Matti ei olisi toivonut perheelleen tapahtuvan. Se sekoitti kaikki suunnitelmat ja teki elämästä monella tapaa onnettoman ja epävarman. Kiertokoulu, jota Matti välirauhan aikana oikeasti kävi, kuvaa muutoinkin hänen opintietään. Pitkät välimatkat, koululaisasuntolassa asuminen ja vieras ympäristö olivat omiaan vaimentamaan herännyttä innostusta koulunkäyntiin. Toinen evakkomatka vähensi edelleen turvallisuuden tunnetta, jota lapsi kaipasi. Ihmisten nimet ja asuinpaikat, jotka esiintyvät tässä tutkimuksessa, ovat muunneltuja tutkittavan henkilöllisyyden ja hänen läheistensä tietojen suojelemiseksi. Tutkimuksemme keskeisenä tuloksena on se, että yksilö sopeutuu yhteiskunnassa toteutuviin murroksiin ilman, että hän niitä myöhemmin nimeää tai erittelee niiden vaikutuksia. Ne ovat ikään kuin hänelle vallitsevia pakkoja, jotka hänen on ratkaistava ja sisäistettävä tuoreeltaan. Talvisodan toteutuminen mahdollisti tämän tutkimuksen tekemisen. Tiedeyhteisölle rajan sulkeutumisen vaikutukset ovat Matin kertomusten välityksellä uuden tietämyksen lisäämistä ja myös tutkimuksemme keskeisiin tuloksiin johtava elämisen kulku. Sodan seuraukset ovat Matin tarinan kerrontavoimaa, joka hiljentää. Tutkijoina kunnioitamme tuota hiljaisuuden eetosta: “kaikki tuo on jo aikoja sitten saanut ylleen kultaisen peiton, joka tulee vain entistä kultaisemmaksi... Ne kultaiset elonjyvät, jotka... eväiksemme antoi, ovat varmaan olleet auttamassa meitä... elämässämme eteen päin... muistellessa sielumme antautuu syvään hymyeloon, koko keho tuntee taas voimakasta sisäisen mahdin purkautumista, ja maailma ja taivas yhtyivät voimantunteeseen...”