Vapauden, tietämisen ja moraalin snellmanilainen sidos

Suomen kansallisfilosofina tunnettu J. V. Snellman yhdistää vapauden ja sivistyksen monilla tasoilla. Kasvatusfilosofiaan liittyy hänen vaatimuksensa vapauden antamisesta sille, jota halutaan johdattaa todelliseen tietämiseen ja todelliseen siveellisyyteen. Tässä tutkimuksessa selvitellään, miten vapaus liittyy yhtä olennaisena noihin molempiin. Samalla määrittyvät tieto ja siveellisyys epävapaassa, ei-todellisessa muodossaan. Tässä oletetaan Snellmanin kuvaaman vapautumisen luonnonvälttämättömyyden välittömästä noudattamisesta olevan ihmisyyden ensimmäinen, kumouksellinen ilmaus. Vapaus sivistysprosessin luoman ’toisen luonnon’ tapojen ja normien sokeasta noudattamisesta päätellään saman kumouksellisen prosessin jatkumoksi. Vapauden kytkentä todelliseen tietämiseen ja todelliseen siveellisyyteen on tiedostettu jo ennen Snellmania ja myös hänestä riippumatta hänen jälkeensä. Suomalaistenkin tietoisuuteen se on kummunnut paljolti muista lähteistä. Tätä käsitystä tukee julkaistun kirjallisuuden tarkastelu. Vapaus, tietäminen ja moraali paljastuvat alkuperäisinä ja todellisina toisistaan käsin tarkasteltuina. Osoittautuu, että kyseinen vapaus ja tietoisuus siitä ovat alituisesti joko tukahtumassa ’toista luontoa’ edustavan rakenteen puitteisiin, tai vääristymässä halujen ja viettien luonnonvälttämättömyyden sokean seuraamisen suuntaan. Snellmanilainen vapaus sivistymisenä on kumouksellista noiden molempien suhteen.