Tiedostavan rallattelijan riesa : huomioita häpeästä

Tutkimuksen aiheena on häpeä. Tarkastelun alla ovat sekä kokemus häpeästä että häpeä ilmiönä. Väitän, että häpeä on tuskallinen olotila, jota on miltei mahdoton peitellä. Häpeävä ei kuitenkaan halua, että muut näkevät ahdistuksen. Häpeä on usein ohimenevää, mutta siitä voi muodostua jollekin vallitseva tunnetila. Ensimmäisessä tapauksessa häpeä on häiriöksi sosiaalisille suhteille, jälkimmäisessä se vaikeuttaa niiden hoitamista huomattavasti. Ranskalaisfilosofi Jean-Paul Sartrella häpeä on inhon kaltainen kokemus: rehellinen ja kammottava. Ajatus, että ihminen olisi järjen hallitsema olento, kaikkoaa kuin saippuapallo. Häpeä on kokonaisvaltainen kokemus: se ei ole yksinomaan ajatus tai pelkkä fyysinen tuntemus, vaan molempia. Häpeä liittyy ihmisenä olemiseen. Se on eksistentialistinen tila. Fenomenologisestikin häpeä on kiinnostava ilmiö. Se ilmenee subjektin tietoisuudelle viestinä epäonnistumisesta. Muiden elämismaailmaan se avautuu näkymänä: ihmisen ulkoinen olemus muuttuu. Moraalisen pohdinnan aihe häpeä on silloin, kun sitä kerryttää teko, joka on normin vastainen tai paha. Etiikan näkökulmasta häpeä on este onnellisuudelle. Häpeävä on usein äärimmäisen itsekriittinen. Päälähteenäni käytä Sartren teosta L’être et le néant. Sartren mukaan ihminen tiedostaa omat vikansa ja puutteensa voimakkaasti, kun toinen katsoo häntä. Häpeää tutkineet filosofit liittävät kokemuksen varsin usein nähdyksi tulemiseen.