Näytä suppeat kuvailutiedot

dc.contributor.authorVaahtera, Kaisa
dc.date.accessioned2012-08-29T07:34:28Z
dc.date.available2012-08-29T07:34:28Z
dc.date.issued2007
dc.identifier.otheroai:jykdok.linneanet.fi:1224788
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/38421
dc.description.abstractKäsillä olevassa pro gradu tutkielmassa on tarkasteltu 50–65 -vuotiaiden naisten ajatuksia suhteestaan aikuisiin lapsiinsa sekä sitä, millaiseen asemaan naiset sijoittavat itsensä tässä suhteessa. Tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää suhteen merkitystä, mitkä asiat vaikuttavat suhteen muotoutumiseen ja millaisia sisältöjä siinä on. Auttaminen, auttamisen rajat ja perustelut auttamiselle ja sen rajoille ovat olleet kiinnostuksen kohteena. Tutkimuskysymyksiä on tarkasteltu naisten näkökulmasta. Aineistona on käytetty 103 kyselylomaketta, joissa naiset ovat avokysymyksiin vastaten kertoneet suhteestaan aikuisiin lapsiinsa. Tutkimusmenetelmä on ollut pääosin laadullinen, luokittelun ja tyypittelyn keinoin toteutettu analyysi. Lisäksi aineistoa on tarkasteltu määrällisesti vastausluokkien frekvenssejä laskien ja ristiintaulukoimalla niitä sekä luokkien välillä että suhteessa taustamuuttujiin. Monissa tutkimuksissa on tullut esiin aikuisten lasten ja vanhempien väliset suhteet ovat aikuisten sukulaissuhteista merkityksellisimpiä. Tämän tutkielman perusteella suhde saa monenlaisia merkityksiä sekä yksittäisten ihmisten välisenä, esimerkiksi ystävyyteen perustuvana suhteena että osana laajempaa kokonaisuutta, kuten sukupolvien ketjua. Tutkielmassa selvitetään, millaisia odotuksia ja uskomuksia sukupolvisuhteisiin liitetään. Odotukset ja uskomukset ovat usein normatiivisesti värittyneitä, ja naiset peilaavat omaa suhdettaan aikuisten lastensa kanssa näihin odotuksiin ja uskomuksiin. Kun naiset perustelevat lastensa auttamista erilaisissa elämän tilanteissa, sukulaissuhteeseen ja erityisesti äidin asemaan liitetyt normatiiviset odotukset ovat vahvasti esillä. Toisaalta normatiiviset odotukset aikuisen ihmisen itsenäisyyden odotuksesta ja sen kunnioittamisesta nousevat aikuisen lapsen ja äidin suhteessa vastavoimiksi auttamisen normille. Lisäsi suhteen affektiivinen laatu, suhteen sisällön muuttuminen osapuolten vanhetessa ja suhteen historiallinen jatkuvuus ovat keskeisiä perhesukupolvisuhteen määrittäjiä. Sukupolvien välisen vastavuoroisuuden suorat ja epäsuorat muodot sekä suhde osana laajempaa perhe- ja sukulaisverkostoa tuovat näihin suhteisiin omat erityispiirteensä.
dc.format.extent68 sivua
dc.format.mimetypeapplication/pdf
dc.language.isofin
dc.rightsThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.rightsJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.fi
dc.subject.otherperhesukupolvisuhde
dc.subject.otheraikuiset lapset
dc.titleTasapainoilua : tutkielma naisten ja aikuisten lasten välisestä sukupolvisuhteesta
dc.title.alternativeTutkielma naisten ja aikuisten lasten välisestä sukupolvisuhteesta
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-201208292275
dc.type.dcmitypeTexten
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.type.ontasotMaster’s thesisen
dc.contributor.tiedekuntaYhteiskuntatieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Social Sciencesen
dc.contributor.laitosYhteiskuntatieteiden ja filosofian laitosfi
dc.contributor.laitosDepartment of Social Sciences and Philosophyen
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.oppiaineSosiologiafi
dc.contributor.oppiaineSociologyen
dc.date.updated2012-08-29T07:34:29Z
dc.rights.accesslevelopenAccessfi
dc.type.publicationmasterThesis
dc.contributor.oppiainekoodi203
dc.subject.ysoperhe
dc.subject.ysolapset
dc.subject.ysoäidit
dc.subject.ysoauttaminen
dc.format.contentfulltext
dc.type.okmG2


Aineistoon kuuluvat tiedostot

Thumbnail

Aineisto kuuluu seuraaviin kokoelmiin

Näytä suppeat kuvailutiedot