Elämänarvojen yhteys työn ja perheen väliseen vuorovaikutukseen

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkittiin, kuinka elämänarvot ovat yhteydessä sekä kielteiseen että myöntei-seen työn ja perheen väliseen vuorovaikutukseen. Tutkimuksessa otettiin huomioon myös työn ja perheen väliseen vuorovaikutukseen yhteydessä olevista taustamuuttujista sukupuoli, työaikamuoto, ammattiasema, viikkotyötuntimäärä ja kotona asuvien lasten lukumäärä. Tutkimus perustui Lapsesta aikuiseksi – pitkittäistutkimukseen (JYLS; Jyväskylä Longitudinal Study of Personality and Social Development), josta tässä tutkimuksessa hyödynnettiin aineistonkeruuvaiheista viimeisintä, jolloin tutkittavat olivat 50 -vuotiaita. Tämän tutkimuksen otokseen valittiin tutkittavista ne, jotka 50 -vuotiaana olivat työssä ja perheellisiä (n = 156, 74 naista ja 82 miestä). Elämänarvoja mitattiin Schwartzin (1992) arvoteoriaan perustuvalla kymmenellä elämänar-volla, jotka ovat aikaisempien tutkimusten mukaan tunnistettavissa useista kulttuureista. Nämä elä-mänarvot ovat hyväntahtoisuus, universalismi, turvallisuus, yhdenmukaisuus, hedonismi, itseohjau-tuvuus, suoriutuminen, stimulaatio, traditiot ja valta. Työn ja perheen välistä kielteistä vuorovaiku-tusta mitattiin työn ja perheen välisen ristiriidan käsitteeseen pohjautuvalla mittarilla ja myönteistä työn ja perheen välistä vuorovaikutusta helppouden käsitteeseen pohjautuvalla mittarilla. Sekä työn ja perheen välinen ristiriita että helppous voivat ilmetä työstä perheeseen ja perheestä työhön suun-tautuen ja myös tästä tutkimuksesta tutkittiin kaikkia näitä neljää vuorovaikutustyyppiä: Työstä per-heeseen ja perheestä työhön suuntautuvaa ristiriitaa sekä työstä perheeseen ja perheestä työhön suuntautuvaa helppoutta. Korrelaatiot osoittivat, että elämänarvoista suoriutuminen oli myönteisesti yhteydessä jokai-seen vuorovaikutustyyppiin. Stimulaatio oli myönteisesti yhteydessä molempiin ristiriitatyyppeihin. Universalismi oli myönteisesti yhteydessä sekä perheestä työhön suuntautuvaan ristiriitaan että työstä perheeseen suuntautuvaan helppouteen ja yhdenmukaisuus oli myönteisesti yhteydessä työstä perheeseen suuntautuvaan helppouteen. Taustamuuttujista ainoastaan viikkotyötuntimäärä oli myönteisesti yhteydessä vain työstä perheeseen suuntautuvaan ristiriitaan. Regressioanalyysien tu-lokset osoittivat, että viikkotyötuntimäärä selitti eniten työstä perheeseen suuntautuvaa vuorovaiku-tusta. Elämänarvot eivät lisänneet selitysastetta merkitsevästi. Muihin vuorovaikutustyyppeihin myönteisesti yhteydessä olleet elämänarvot eivät myöskään nousseet hyvin merkittäviksi tekijöiksi työn ja perheen välisen vuorovaikutuksen selittäjinä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että elämänarvoilla vaikuttaisi ole-van ennemminkin epäsuora kuin suora yhteys työn ja perheen väliseen vuorovaikutukseen siten, että arvot vaikuttavat käyttäytymiseen ja valintoihin, jotka puolestaan ennakoivat työn ja perheen välistä ristiriitaa ja/tai helppoutta. Tätä heijastaakin muun muassa tutkimuksen löydös siitä, että samat elämänarvot olivat myönteisesti yhteydessä sekä korkeaan viikkotyötuntimäärään että työstä perheeseen suuntautuvaan ristiriitaan. Käytännössä tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi siten, että pyritään ehkäistä ristiriidalle altistavia tekijöitä, kuten esimerkiksi ylityötunteja, varsinkin niiltä työntekijöiltä, joilla arvopriorisointinsa puolesta todennäköisyys näiden tekijöiden kasaantumiseen on suurempi.