Nuori äiti, vanha vanhempi : yli 35-vuotiaiden ensisynnyttäjien kokemuksia

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miksi äitiys siirtyy myöhemmälle iälle ja kuinka yli 35-vuotiaat ensisynnyttäjät kokevat kypsän äitiyden. Tutkimusaineistona on käytetty naistenlehtien ja perhelehtien haastatteluja vuosilta 2000–2006. Tutkimusongelman ollessa kaksiosainen, myös analyysissä on käytetty kahta menetelmää. Ensin tutkimuksessa etsitään vastausta, miksi äitiys siirtyy myöhemmälle iälle. Tässä osassa analyysimenetelmänä on käytetty tyypittelyä. Aineistosta on muodostettu neljä tyyppiä, jotka muotoutuvat sen mukaan, elääkö nainen parisuhteessa vai ei, ja haluaako nainen lapsia vai ei. Tyypit ovat ”vapaaehtoinen lapsettomuus”, ”deittailu”, ”urasuuntautuneisuus” ja ”parisuhde kriisissä”, ja niistä on tutkimuksessa muodostettu havainnointia helpottava nelikenttä. Toisessa osassa analysoidaan naisten omia kokemuksia kypsästä äitiydestä. Tässä osassa tutkimusta on keskitytty erityisesti iän vaikutukseen äitiydessä. Esiin nousseita teemoja ovat odotusajan riskit, ruumiinkuvan muuttuminen, väsymys, elämänmuutokset, ympäristön suhtautuminen iäkkääseen ensisynnyttäjään sekä ikään liitettävät hyvät ja pahat kokemukset ja mielipiteet. Suurin syy äitiyden siirtymiselle oli tutkimuksen mukaan se, etteivät naiset olleet löytäneet sopivaa puolisoa, jonka kanssa perustaa perhe. Äidit eivät kokeneet olevansa väärän ikäisiä äideiksi, vaan kokivat elämäntilanteensa olevan kaikin puolin sopiva perheen perustamiselle vasta nelikymppisenä. Tähän vaikuttivat muun muassa saavutettu työmarkkina-asema, hyvä taloudellinen tilanne, elämänkokemus sekä mahdollisuus omistautua perheelle kokonaisvaltaisesti. Näyttäisi myös siltä, että pidentynyt nuoruus vaikuttaa perheen perustamisen siirtymiseen.