Strukturen hos narrativer skrivna av L1- och L2-inlärare av svenska : en textanalys baserad på Labovs narrativa modell

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen suomalaisten lukiolaisten (n=20) ja yliopisto-opiskelijoiden (n=20) sekä ruotsalaisten lukiolaisten (n=20) ruotsinkielisten kertomusten rakennetta. Vertaan, miten suomalaiset toisen kielen oppijat ja ruotsalaiset ensikielen oppijat rakentavat kertomuksensa. Tutkimusmateriaali, joka koostuu 60 lyhyestä kirjoittajien omiin kokemuksiin perustuvasta kertomuksesta, on osa aineistoa, jota on kerätty Jyväskylän yliopiston toisen kielen oppimista käsittelevässä Topling-hankkeessa vuodesta 2010 alkaen. Tutkimukseni on pääasiassa laadullinen tekstinanalyysi, jossa käytän myös määrällisiä menetelmiä. Pohjaan analyysini labovilaiseen kertomusmalliin (Labov & Waletzky 2006 [1967]; Labov 1972), jonka mukaan kertomuksen rakenteeseen kuuluu kuusi elementtiä: abstrakti, orientaatio, toiminta, tulos, arviointi ja lopetus. Tavoitteena on selvittää, miten suuressa mittakaavassa ja missä järjestyksessä nämä kertomusosat esiintyvät aineistossani ja millaisia ne ovat luonteeltaan.

Tutkimustulokset osoittavat, että kaikki 60 kertomusta sisältävät taustoittavaa orientaatiota, tapahtumista kertovaa toimintaa ja kertomuksen tärkeyttä painottavaa arviointia. Kolme muuta kertomusosaa, alun tiivistävä abstrakti, seurauksista kertova tulos ja labovilainen kertomuksen lopetus, ovat puolestaan suhteellisen harvinaisia elementtejä. Täten voidaan todeta, että orientaatio, toiminta ja arviointi näyttävät kuuluvan kertomuksen syvärakenteeseen. Ensi- ja toisen kielen oppijoiden kertomusrakenteissa on havaittavissa tiettyjä eroja, jotka voidaan nähdä johtuvan lähinnä erilaisista kielellisistä valmiuksista, mutta myös henkilökohtaisista valinnoista, kuten aiheesta. Kyse on kuitenkin enemmän laadullisista kuin rakenteellisista seikoista, kuten erilaisten arviointityyppien käytöstä. Tämän tutkimuksen kirjoittajat rakentavat kertomuksensa pääpiirteittäin prototyyppisen rakenteen mukaisesti: valtaosa kertomuksista sisältää selkeän alun, keskikohdan ja lopun, joilla on oma funktionsa ja joita voidaan kuvata havainnollisesti Labovin kertomusmallin avulla.