Suurkasvillisuus jokien ekologisen tilan arvioinnissa

Abstract

Suomen vesienhoitolaki edellyttää pintavesien ekologisen tilan arviointia ja seurantaa. Laki perustuu Euroopan Unionin vesipolitiikan puitedirektiiviin, jonka tavoitteena on jäsenmaiden vesistöjen erinomainen tai hyvä tila viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Ekologisen tilan arviointi perustuu ensisijaisesti biologisiin laatutekijöihin. Suurkasvit, eli vesisammalet, suurlevät ja vedessä kasvavat putkilokasvit, ovat yksi virtavesien ekologisen tilan arvioinnissa käytettävä elementti. Tässä tutkimuksessa pyrittiin kehittämään Suomen jokien suurkasvillisuuden tilan arviointia. Tavoitteena oli suurkasviyhteisöjen luonnollisen vaihtelun kuvaaminen, vaihtelun lähteiden tunnistaminen ja näihin perustuva vertailuolojen määrittely. Samalla arvioitiin Suomen kansallisen jokityypittelyn ympäristötekijöiden (valuma-alueen koko, valuma-alueen maaperän laatu, sijainti) merkitystä ja jokityypittelyn toimivuutta suurkasvien tilan arviointiin. Tavoitteena oli lisäksi löytää ekologisesti merkitykselliset, kasviyhteisöjen rakennetta kuvaavat luokittelumuuttujat, joita voitaisiin käyttää kasvillisuuden tilan arviointiin. Lisäksi tarkastelin yhteisöjen ja alustavien luokittelumuuttujien yhteyttä ihmistoimintaa kuvaaviin muuttujiin. Tutkimuksessa oli mukana 28 lähes luonnontilaista vertailupaikkaa ja 44 maa- ja metsätalouden merkittävästi kuormittamaa jokipaikkaa kuudesta jokityypistä eri puolilta Suomea. Luontaisista tekijöistä suurkasvien yhteisökoostumusta parhaiten selittivät pohjoisuus ja korkeus meren pinnasta. Valuma-alueen maaperän laatu selitti yhteisökoostumusta enemmän kuin joen valuma-alueen koko. Tämän vertailuaineiston perusteella Suomen kansallinen jokityypittely selittää jonkin verran suurkasviyhteisöjen luonnollista vaihtelua, mutta ei selkeästi jaa yhteisöjä luontaisesti samanlaisiin ryhmiin. Koska tyypittelytekijät näyttävät selittävän melko heikosti suurkasviyhteisöjen vaihtelua, karkeaan jaotteluun perustuvaa jokityypittelyä parempi vaihtoehto vertailuolojen määrittelyyn voisi tulevaisuudessa olla jatkuviin ympäristömuuttujiin perustuva mallintaminen. Koska alustavat luokittelumuuttujat, prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA) ja havaittujen taksonien suhde odotettuihin taksoneihin (O/E-indeksi), reagoivat veden laatuun ja valuma-alueen ihmistoimintaa kuvaaviin muuttujiin, ne ovat potentiaalisia luokittelumuuttujia suurkasvien ekologisen tilan arviointiin. Suurkasvien ekologisen tilan arviointia varten olisi hyvä kartoittaa sekä koskia että suvantoja. Lisäksi suurkasvien tilan arviointi tulisi perustaa laajempaan vertailuaineistoon.