Pienryhmämenetelmä lasten ja nuorten ehkäisevän työn välineenä

Tutkimuksen pääkäsitteinä ovat sosiaalipedagogiikan termi subjektius ja sosiaaliset taidot. Tutkimuskohteena oli ehkäisevään työhön käytetty pienryhmämenetelmä, joka on tarkoi-tettu tukea tarvitseville lapsille ja nuorille. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida ja pohtia pienryhmämenetelmän toimivuutta ja vaikuttavuutta lasten ja nuorten kanssa tehtävässä työssä. Tämän lisäksi tutkimuksessa on kuvattu ja tuotu esille alun perin Jyväskylässä ke-hitetty pienryhmämenetelmä. Tutkimus hyödyttää kaikkia niitä, jotka ovat kiinnostuneet ryhmätyömenetelmien käytöstä lasten ja nuorten ehkäisevän työn välineenä. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona olivat vuosina 2003-2007 kerätyt pienryhmien oh-jaajien päiväkirjat. Päiväkirjoja on 14 kappaletta ja niiden sivumäärä on 522 sivua. Tutki-muksessa arvioitiin pienryhmämenetelmän toimivuutta sekä asiakastyön, että organisaatio-työn näkökulmasta. Asiakasnäkökulman teemat tulivat sosiaalipedagogiikan keskeisistä käsitteistä: subjektiudesta, dialogisuudesta ja toiminnallisuudesta. Muut käytettävät teemat olivat nousseet siitä käytännön työstä, jota olen tehnyt lasten ja nuorten parissa. Näitä käy-tettäviä teemoja ovat sosiaaliset taidot, lapsinäkökulma, leimaantuminen ja Meadin sosiali-saatioteoria, jossa pohditaan minäkuvan muuttumisen elementtejä. Näiden teemojen avulla on arvioitu toimiiko intervention rakenne ja toimivatko käytetyt menetelmät ja tuottavatko ne tavoitteiden mukaisia tuloksia. Organisaationäkökulman teemojen ja näkökulmien avul-la saatiin selville käytännön järjestelyjen ja organisoinnin toimivuus, jotka osaltaan autta-vat arvioimaan pienryhmämenetelmän toimivuutta. Pienryhmämenetelmän tärkein tavoite eli sosiaalisten taitojen kehittyminen (vuorovaikutus ja itseilmaisutaidot) näytti toteutuvan lähes kaikilla ryhmäläisillä.. Näihin tuloksiin on päästy tarkastelemalla lasten itsearviointia sosiaalisissa taidoissa(ennen ja jälkeen interven-tion), ryhmien ohjaajien ja luokanopettajien arviointia. Sosiaalipedagogisen päämäärän subjektiuden toteutuminen on ollut kaksijakoista: tavoitteiden muodostamisessa las-ten/nuorten vaikutusmahdollisuudet ovat olleet vähäisiä, koska tavoitteet ovat olleet pää-sääntöisesti aikuisten eli ryhmän ohjaajien tekemiä. Toisaalta voidaan havaita ryhmäläisten osallistuneen aktiivisesti toimintojen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Merkittävintä myös sosiaalipedagogisesta näkökulmasta on kuitenkin se, että lähes kaikilla lapsilla/nuorilla vuorovaikutustaidot paranivat ryhmätoiminnan aikana.