Sosiaalityön eettisesti haastavat tilanteet sosiaalityöntekijöiden omissa kokemuksissa

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella suomalaisten sosiaalityöntekijöiden kokemuksia omassa työssään kohtaamistaan eettisesti haastavista tai problemaattisista tilanteista. Tutkimuskysymyksiä ovat se, mitä eettistä harkintaa vaativat tilanteet sosiaalityön arjessa ovat, miten ne koetaan ja miten niistä selviydytään. Edelleen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia merkityksiä sosiaalityöntekijät puhetavoissaan jäsentävät sosiaalityön etiikalle, ja millaisten moraalikäsitysten viitekehyksestä he työtään toteuttavat. Tutkielman aineisto muodostuu yhdeksän sosiaalityöntekijän vapaamuotoisesta sosiaalityön eettisiä kysymyksiä käsittelevästä kirjoitelmasta. Kirjoitelmien kirjoittajat ovat työskennelleet ja työskentelevät parhaillaan sosiaalityön eri osa-alueilla. Kirjoitelmissa sosiaalityöntekijät ovat pohtineet työnsä eettisiä näkökulmia huomioiden nykyisten työtehtäviensä tilanteiden ohella myös aiemmat kokemuksensa sosiaalityöntekijän ammatissa toimimisesta. Olen tarkastellut sosiaalityöntekijöiden kirjoitelmia kertomuksellisina jäsentelyinä siitä sosiaalisesta todellisuudesta, jossa he työtehtäviään toteuttavat. Olen etsinyt tutkielman analyysiosassa kirjoitelmista teemoja, jotka esiintyvät sosiaalityöntekijöiden merkityksenannoissa työn eettisesti vaativina tilanteina. Lisäksi olen hahmotellut kertomuksista toistuvia tarinatyyppejä, joiden kautta olen valottanut sosiaalityöntekijöiden tapoja puhua työnsä eettisistä ulottuvuuksista. Vaikuttaa siltä, että eettistä harkintaa vaativat tilanteet palautuva usein sosiaalityön perinteiseen ristiriitaan tuen ja kontrollin elementtien yhtäaikaisuudesta. Tarkastelen sosiaalityöntekijöiden kokemuksia hoivan etiikan teoreettisen moraalikäsityksen valossa. Tutkimuksen johtopäätelmissä totean, että hoivan etiikkaa vaikuttaa olevan tämän tutkimuksen sosiaalityöntekijöiden työhönsä liittämään hyvän moraalin ajatuksen selvänä taustavaikuttajana. Hoivan etiikan kautta nähtynä sosiaalityö näyttäytyy sosiaalityöntekijöiden jäsennyksissä auttamistyönä, inhimillisenä kohtaamisena, sosiaalisena vuorovaikutussuhteena, tilannesidonnaisina moraalisina valintoina. Sosiaalityön etiikka ei näyttäydy sosiaalityöntekijöiden kokemuksissa vain konkreettisina moraalivalintojen vaikeuksina, vaan myös yleisemmällä taholla ajateltavana työn olennaisena aspektina. Sosiaalityöntekijät kokivat, ettei eettisten kysymysten käsittelylle jää arkisessa työssä tarpeeksi aikaa. Heillä oli selvä tarve sosiaalityön etiikan yhteiselle määrittelylle alan ja työyhteisöjen keskinäisissä diskursseissa.