Tutkimuksen pääasiallinen tarkoitus oli tarkastella, millaisia kasvatususkomuksia vanhemmilla on 4–12-vuotiaiden lasten hemmottelun seurauksista. Kiinnostuksen kohteena oli myös se, miten vanhemmat määrittelevät hemmottelun käsitteen. Lisäksi selvitin kasvatustyylien ja vallan ilmenemistä hemmottelussa, hemmottelussa tärkeinä pidettyjä kasvatusarvoja, onnellisuuden koettua yhteyttä hemmotteluun sekä yhteiskunnallisia hemmotteluun vaikuttavia tekijöitä. Aineistoa kerättiin kirjoitelmina 31 vanhemmalta lumipallo-otannalla sekä kirjoitelmapyynnöllä kasvatustieteellisten ainejärjestöjen sähköpostilistoilta sekä kasvatukseen liittyviltä keskustelupalstoilta. Teemahaastatteluja kerättiin neljältä vanhemmalta, jotka valikoituivat tutkimukseen lumipallo-otannalla. Äitejä aineistossa oli 30 ja isiä 5. Tutkimuksen lähestymistapana oli fenomenografia ja analyysi toteutettiin teoriaohjaavasti. Hemmottelu määriteltiin jonkin asian sallimiseksi, joka voi olla pienikin asia, mutta poikkeaa jotenkin
arjesta. Vanhemmat kokivat hemmottelun ilmenevän materiaalisuuden, maksullisuuden sekä yhteisen ajanvieton näkökulmista. Hemmottelun positiivisina seurauksina lapselle pidettiin motivaatiota ja nautintoa; negatiivisina seurauksina taas lisääntyvää tyytymättömyyttä sekä käytöshäiriöitä. Hemmottelun välttämisen positiivisina seurauksina nähtiin tyytyväisyys pienistä asioista sekä tunteiden hallinta; negatiivisina puolestaan pidettiin arvottomuuden tunnetta ja syrjäytymisen vaaraa. Hemmottelun kasvatustyylejä olivat hemmottelu tietoisena ohjailuna, spontaani ja tunneperäinen hemmottelu sekä hemmottelu liiallisena sallivuutena. Valtaan liittyen hemmottelua kuvattiin palkitsemisena, selkeät säännöt sisältävänä, yhdessä lapsen kanssa neuvoteltuna sekä muiden läheisten toteuttamana. Kasvatusarvoina mainittiin lapsen aktiivisuus ja ahkeruus, hemmottelun säilyminen erityisenä, yhteinen ajanvietto, kasvatuksen johdonmukaisuus, lapsen yksilöllisyys sekä perheen lasten tasavertaisuus. Hemmottelun koettiin tuottavan iloa ja virkistystä, mutta sen tuottama onnellisuus nähtiin hetkittäisenä tai keinotekoisena. Hemmottelua pidettiin onnellisuuden sijaan turtumista ja turvattomuutta tuottavana. Yhteiskunnallisista vaikutuksista mainittiin yhteisen ajan puute, lapsuuden mukavoittaminen, hämmentyneisyys oikeista kasvatustavoista, sosiaalinen paine hemmotteluun, kasvatuskulttuurin muutos lapsilähtöisemmäksi, elintaso ja varallisuus sekä kulutuskeskeisyys, tavarat ja mainokset. Hemmottelu näyttäisi tuottavan kasvatukselle haasteen, mutta tutkimuksen vanhemmat vaikuttivat hemmottelevan lapsiaan satunnaisesti ja kohtuudella.
...
