Kuntoutuneita vai syrjäytyneitä? : seurantatutkimus Etelä-Karjalan keskussairaalan kuntoutustutkimuspoliklinikan potilaista vuosilta 1998-1999

Tutkimukseni on seurantatutkimus. Tutkimusjoukkona ovat Etelä-Karjalan keskussairaalan kuntoutustutkimuspoliklinikalla kuntoutustutkimuksessa ja työkyvyn arvioinnissa vuosina 1998–1999 käyneet potilaat. Tutkimukseni tavoitteena on kuvata kuntoutustutkimuspotilaiden elämäntilanteen kokonaisuutta kuntoutustutkimuksen jälkeen: kyselen, ovatko he kuntoutuneita vai syrjäytyneitä? Tutkimukseni perustuu postikyselyyn (N=181), jonka tiimoilta tekemäni tilastollinen yleiskuvaus toimii kehyksenä tutkimukselleni. Tästä aineistosta olen poiminut tapaustutkimusaineistoon ne potilaat (14), jotka ovat vastanneet olevansa tyytymättömiä sekä työllisyystilanteeseensa että elämäntilanteensa kokonaisuuteen. Tapaustutkimuksen kautta analysoin työkyvyn arviointi- ja kuntoutusprosesseihin limittyviä köyhtymisprosesseja. Pyrin myös tuomaan esille sitä yhteiskunnallista aikalaiskeskustelua ja tutkimusta, joka heijastuu kuntoutuksen kentille. Tällöin keskeisiä teemojani ovat nykypäivän käsitykset kuntoutuksesta, työkyvystä, työelämän muutoksesta sekä syrjäytymisilmiöstä ja köyhyydestä. Kvantitatiivisen analyysin valossa näyttää siltä, ettei kovin moni kuntoutustutkimuksessa olleista potilaista ollut pystynyt säilyttämään paikkaansa työelämässä tai sinne sijoittumaan. Vain 16 % oli työssä. Erilaisen eläketurvan piirissä oli 58 %. Työelämän kannalta katsottuna kuntoutuneita on vähän, mutta tutkittavien elämäntilanteen kokonaisuuden kautta katsottuna tilanne näyttää hieman valoisammalta. 47 % piti elämäntilanteensa kokonaisuutta hyvänä. Yllättävän suuri osa (73 %) kyselyyn vastanneista arvioi taloudellisen tilanteensa tiukaksi. Tapaustutkimusaineiston analyysin valossa tuli esille köyhtymisprosesseja, joita ei voi pitää täysin oikeudenmukaisina. Sairastuminen ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminen pitkäaikaisen työttömyyden aikana johtaa pysyvään köyhyyteen. Samoin käy kun vaatimattoman työhistorian omaava ihminen jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Tämä johtuu eläkkeiden kannustinkarttumista ja tiukoista ansiosidonnaisuusperusteista. Kilpailukyky-yhteiskunnassa ikääntyvät ja vajaakuntoiset syrjäytetään työelämästä, mikä myös johtaa työttömyyden kautta köyhyyteen. Elämän epävarmuus selittyi tässä tutkimuksessa eläkkeiden ja vähimmäisturvan alhaisella tasolla. Tapaustutkimus vahvisti syrjäytymistutkimusten kautta löytämääni näkemystä siitä, että syrjäytyminen on enemmänkin yhteiskunnan kuin yksilön ominaisuus. Jäin myös pohtimaan sitä, voisiko olla ”kauniimpaa” puhua köyhyydestä epämääräisemmän syrjäytymisen sijaan.