Vanhempien ja opettajien näkemykset lapsen akateemisista kyvyistä ja näiden näkemysten vaikutus lapsen oppiainekohtaisen minäkäsityksen ja koulutaitojen kehitykseen

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka vanhempien ja opettajan lasten akateemisiin kykyihin liittyvät näkemykset ovat yhteydessä lasten oppiainekohtaisessa minäkäsityksessä ja koulutaidoissa tapahtuviin muutoksiin ensimmäisen kouluvuoden aikana. Tarkastelimme myös, oliko opettajan näkemyksen vaikutus erilainen riippuen vanhempien näkemyksestä ja päinvastoin. Lisäksi erityisenä kiinnostuksen kohteena oli, erosivatko edellä kuvatut yhteydet riippuen lapsen sukupuolesta. Tutkimus toteutettiin osana laajempaa Vanhemmat, opettajat ja lapsen oppiminen -tutkimushanketta. Tutkimuksessa oli mukana 151 ensimmäistä luokkaa käyvää lasta sekä heidän vanhempansa ja opettajansa (151 äitiä ja opettajaa, 115 isää). Lasten oppiainekohtaista minäkäsitystä ja koulutaitoja tarkasteltiin äidinkielen ja matematiikan osalta kaksi kertaa ensimmäisen kouluvuoden aikana. Vanhempien ja opettajien lasten akateemisiin kykyihin liittyviä näkemyksiä kartoitettiin kouluvuoden alussa kolmen osa-alueen osalta: näkemykset akateemisista taidoista, motorisista taidoista sekä yhteistyö- ja työskentelytaidoista. Tilastollisena analyysimenetelmänä käytettiin hierarkkista regressioanalyysiä. Tulokset osoittivat, että sekä äidin että opettajan näkemykset lapsen akateemisista kyvyistä olivat yhteydessä lapsen oppiainekohtaisen minäkäsityksen kehitykseen: näkemykset akateemisista taidoista lapsen vahvuutena vaikuttivat positiivisesti lapsen äidinkielen minäkäsityksen kehitykseen, kun taas näkemykset yhteistyö- ja työskentelytaidoista lapsen vahvuuksina olivat negatiivisessa yhteydessä lapsen matematiikan minäkäsityksen kehitykseen. Sekä molempien vanhempien että opettajan näkemykset lapsen akateemisista taidoista lapsen vahvuuksina ennustivat lapsen äidinkielen taitojen kehitystä. Lisäksi havaitsimme, että sekä äidin että isän näkemykset yhteistyö- ja työskentelytaidoista lapsen vahvuutena vaikuttivat negatiivisesti pojan matematiikan oppiainekohtaisen minäkäsityksen kehitykseen, minkä lisäksi isän näkemys akateemisista taidoista lapsen vahvuutena vaikutti positiivisesti tytön äidinkielen oppiainekohtaisen minäkäsityksen kehitykseen. Tulevaisuudessa olisi tarpeellista tutkia, millaisten mekanismien kautta vanhempien ja opettajien näkemykset vaikuttavat, jotta voitaisiin kehittää keinoja, joilla sekä vanhemmat että opettajat pystyvät tukemaan lapsen oppiainekohtaisen minäkäsityksen ja taitojen kehitystä. Tutkimuksen tulokset haastavat vanhemmat ja opettajat tiedostamaan omien näkemystensä roolin lapsen oppiainekohtaisen minäkäsityksen ja koulutaitojen kehityskulussa.