Opettajien eettinen kuormittuneisuus ja eettiset dilemmat

Tutkimuksessa tarkasteltiin opettajien eettistä kuormittuneisuutta, eettisten dilemmojen sisältöjä sekä niissä esiintyviä sidosryhmiä kahden eri dilemmatyypin suhteen. Eettistä kuormittuneisuutta kuvattiin eettisten dilemmojen useudella ja niistä johtuvalla stressillä. Dilemmatyypeistä ensimmäinen kuvasi tilanteita, joissa henkilö ei tiedä, mikä on oikea toimintapa (A-tyypin dilemma). Toinen kuvasi tilanteita, joissa henkilö joutuu syystä tai toisesta toimimaan sääntöjen, normien tai omien arvojen vastaisesti (B-tyypin dilemma). Tutkimus toteutettiin toukokuussa 2011 kyselytutkimuksena, joka kohdistui kaupunkiorganisaation sivistyspalveluissa työskenteleviin opettajiin. Heistä tutkimukseen osallistui 333 luokan-, erityis- ja aineenopettajaa, joista nuorimmat olivat 25-vuotiaita tai alle ja vanhimmat yli 60-vuotiaita. Vastanneista 75 % oli naisia. Tulokset osoittivat, että opettajista 76 % koki A-tyypin dilemmoja ja 23 % B-tyypin dilemmoja vähintään kuukausittain. Opettajista 28 % koki stressiä A-tyypin dilemmoista ja 34 % B-tyypin dilemmoista melko tai erittäin paljon. A-tyypin dilemmojen sisällöissä korostuivat toisen ihmisen kohtaamiseen ja hänen käyttäytymiseensä reagoimiseen liittyvät haasteet ja B-tyypin dilemmoissa arvoristiriidat sekä sääntöjen noudattamisen ja soveltamisen ongelmat. Kummassakin dilemmatyypissä suurin sidosryhmä oli oppilas. Sukupuolella, iällä ja ammattinimikkeellä oli vähäinen rooli eettisessä kuormittuneisuudessa ja eettisten dilemmojen sisällöissä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kouluissa tulisi kiinnittää huomiota eettisen kuormittuneisuuden vähentämiseen esimerkiksi luomalla koululle omat eettiset ohjeet sekä järjestämällä eettisiä dilemmoja käsitteleviä keskustelutilaisuuksia. Lisäksi opettajien koulutuksissa tulisi kiinnittää huomiota oppilaiden ja näiden vanhempien kohtaamiseen koulun arjessa.