Alkiolaisuus nykypäivän nuorisoseurakasvatuksessa

Tutkimuksessa selvitetään suomalaisten nuorisoseuratoimijoiden itsensä esittämää kysymystä siitä, toteutuvatko alkiolaiset nuorisoseuraihanteet nykyisessä nuorisoseuratoiminnassa. Ensimmäiset nuorisoseurat hakivat muotoaan 1900-luvun taitteessa, jolloin Santeri Alkio muotoili puuhamiehenä aatteen suuntaviivoja. Alkio pyrki kohottamaan nuorisoseurojen avulla alimpien kansankerrosten nuorison sivistystasoa ja tietoisuutta omasta yhteiskunnallisesta tilastaan. Tätä päämäärää kohti hän lähti kulkemaan nuorisoseuroissa toteutettavan itsekasvatuksen idean avulla. Alkion tuolloin nuorisoseurakasvatukselle asettamat tavoitteet muodostavat tutkimuksen ideologisen pohjan. Tutkielma käsittelee kahta tutkimustehtävää, jotka ovat: 1. Millaisia tavoitteita nykyiset nuorisoseuratoimijat kokevat olevan seurallaan ja sen toiminnassa ja miten he näihin tavoitteisiinsa pyrkivät? 2. Miltä osin ja millä tavoin nykyisten nuorisoseurojen toiminta täyttää Alkion seuratoiminnalle asettamat ihanteet? Aineistona tutkimuksessa on viisi eteläpohjalaisten nuorisoseurojen aktiivitoimijoiden teemahaastattelua, jotka järjestettiin sisällönanalyysin avulla ja analysoitiin kuvaamaan seurojen toimintaa ja sille asetettuja tavoitteita. Tavoitteet nähtiin nykyseuroissa paljon konkreettisemmiksi kuin Alkion asettamat tavoitteet. Alkiolaisuuden vaikutus toiminnan taustalla on vahva, mutta sitä ei nähty, mistä seuraa seurojen näennäinen tavoitteettomuus. Keskeisin tulos oli se, etteivät seuratoimijat tunnistaneet tavoiteajattelua ja nuorten ihmisyyden kasvun tukemista toiminnassaan. Alkiolaiset ihanteet ovat muuttuneet varsinaisista tavoitteista seuratoimintaa ohjaavaksi normiksi, minkä seurauksena niistä on tullut näkymättömiä. Tutkimus on merkittävä toimijoille itselleen, sillä se antaa näytteen nuorisoseurojen toiminnan tilasta. Alkiolaisuuden perinne on edelleen vahva, mutta seurat sinänsä ovat osallistujapulassaan kriisin vallassa.