Zur Standardvariation auf phraseologischer Ebene : Vergleich von Kookkurrenzmustern des österreichischen Deutsch und des deutschländischen Deutsch am Beispiel von Auge

Abstract

Tässä työssä vertaillaan Itävallan ja Saksan kielivarieteetteja myötäesiintymisen tasolla. Saksan kielen varieteettien välisiä eroja on tutkittu mm. morfologian, fonologian ja pragmatiikan tasoilla, mutta vakiintuneet sanaliitot kuuluvat varieteettilingvistiikan toistaiseksi vain vähän tutkittuun osa-alueeseen. Variaatiota paikannettiin korpusanalyysin avulla. Tutkimusmateriaali koostui sanomalehtiteksteistä vuosilta 1991–2000 ja 2007–2010. Tutkimuskohteeksi valittiin lekseemin Auge sanamuodot Auge ja Augen, joiden kymmenen yleisintä myötäesiintyjää käytiin systemaattisesti läpi. Aluksi selvitettiin, esiintyvätkö tyypillisimmät myötäesiintyjät hakusanan yhteydessä eri sanakirjojen sanakirja-artikkeleissa ja liittyykö niihin mainintoja alueellisesta variaatiosta. Sen jälkeen sanaliitot luokiteltiin kollokaatioihin, idiomeihin ja muutamissa tapauksissa vapaisiin sanaliittoihin, minkä jälkeen niiden esiintyvyyttä ja käyttötapoja vertailtiin varieteettien välillä. Lopuksi sanaliittojen koostumuksessa tai niiden käyttötavoissa havaittua variaatiota verrattiin sanakirja-artikkelien antamiin tietoihin. Korpusanalyysi osoitti, että Itävallan ja Saksan varieteettien välillä esiintyy variaatiota vakiintuneiden sanaliittojen tasolla. Esimerkiksi idiomi ins Auge springen/stechen/fallen esiintyy sekä Itävallan että Saksan saksassa. Verbin springen kanssa idiomi esiintyy molemmissa varieteeteissa, mutta verbi stechen on suhteellisesti yleisempi Itävallan saksassa ja verbi fallen puolestaan Saksan saksassa. Kävi myös ilmi, että A- ja D-varieteeteissa käytetään erilaisia, merkitykseltään ekvivalentteja ilmaisuja, esim. somatismi seinen Augen nicht (zu) trauen (glauben) on yleinen Itävallassa, kun Saksassa tyypillisempi ilmaisu on sich die Augen reiben. Osan variaatiosta todettiin rajoittuvan osumien lukumäärään; sama somatismi esiintyi molemmissa varieteeteissa, mutta toisessa niistä selkeästi useammin. Analyysin perusteella todettiin, että joissakin myötäesiintymissä ilmenee variaatiota. Tutkimuksessa käsiteltyjen lekseemien osalta varieteettienvälinen variaatio on kirjattu sanakirjoihin, mutta merkinnät variaatiosta sanaliittojen tasolla olivat useissa tapauksissa puutteelliset.