Lainsäädännöllis-hallinnollisen ympäristösääntelyn vaikutukset kalkkikivilouhinnan materiaalitehokkuustavoitteiden saavuttamiseen

Materiaalitehokkuus on monen toimijan intressi. Materiaalitehokkuudella voidaan saavuttaa kustannusetuja, parantaa yrityksen kilpailuasemaa markkinoilla sekä synnyttää liike-toiminnalle enemmän kassavirtaa. Materiaalitehokkuudesta on lisäksi hyötyä ympäristölle, koska materiaalien tehokkaalla hyödyntämisellä voidaan vähentää luonnonvarojen kulutusta sekä vähentää syntyvän jätteen määrää. Kalkkikivilouhinnan yhteydessä materiaalite-hokkuus tarkoittaa louhitun materiaalin mahdollisimman korkeaa hyödyntämisastetta. Kansallinen lainsäädäntö sekä hallinnolliset käytännöt vaikuttavat materiaalitehokkuuden saavuttamiseen. Muuttuva jäte- ja ympäristölainsäädäntö sekä vastikään uusittu kaivoslaki tarjoavat puitteet materiaalitehokkaalle toiminnalle, mutta lain tarjoamat väylät eivät ole yksiselitteisiä. Useat toiminnanharjoittajat jopa kokevat, ettei hyvän materiaalitehokkuuden tason saavuttaminen ole mahdollista vallitsevan lainsäädännön puitteissa. Tämä tutkimus esittelee kattavasti kaivannaisteollisuuden synnyttämän sivukiveä koskevan ympäristölainsäädännön. Tutkimuksessa pyritään selvittämään lain tarjoamat vaihtoehdot, joilla materiaalitehokkuutta voidaan parantaa ja jätettä hyödyntää mahdollisimman tehok-kaasti. Tutkimuksissa vertaillaan eri hyödyntämisvaihtoehtoja ja pyritään tarjoaamaan alan toimijoille pohjatietoa, jonka avulla materiaalitehokkuutta voidaan parantaa. Uuden jätelainsäädännön myötä sivukiveä ei ole enää mahdollista hyödyntää kaivannaisjä-tesuunnitelman mukaisesti, vaan hyödyntämisessä on sovellettava joko jätelain tai ympä-ristönsuojelulain tarjoamia hyödyntämiskäytäntöjä. Vaihtoehtoisia hyödyntämismahdolli-suuksia ovat sivutuotemenettely, EoW-menettely, ympäristölupamenettely tai MARA-asetuksen mukainen ilmoitusmenettely. Kunkin toimijan tulee omalta osaltaan valita sille sopivin väylä, jolla pyrkiä hyödyntämään sivukiveä. Yritysten tulisi olla aktiivisesti mukana lainsäädännön kehitystyöprosessissa. Lainsäädän-nöllis-hallinnollisen sääntelyn kehittämisen lisäksi yritysten tekemä myynti- ja markki-nointityö sekä alueellinen sidosryhmäyhteistyö nousevat merkittävään rooliin materiaalite-hokkuustavoitteiden saavuttamisessa.