Språk i kontexter utanför klassrummet - hur lär sig finska abiturienter och universitetsstuderande språk på fritiden?

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka paljon ja millaisia kielikontakteja abiturienteilla ja yliopisto-opiskelijoilla on vapaa-ajallaan. Lisäksi selvitettiin, onko eri asteilla opiskelevien kontakteissa eroja, tuntevatko opiskelijat, että opettajat ovat kannustaneet heitä opiskelemaan ja käyttämään kieliä koulun ulkopuolella sekä millaisin eri tavoin opettajat kannustavat opiskelijoita. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, johon osallistui 26 abiturienttia pienestä keskisuomalaisesta lukiosta ja 16 yliopisto-opiskelijaa, jotka suorittivat pakollista Akademisk svenska –kurssia Jyväskylän yliopistossa. Opettajille oli oma kyselylomakkeensa, jonka täytti kolme lukion opettajaa sekä kyseistä kurssia yliopistossa opettanut opettaja. Tulokset analysoitiin pääasiassa laadullisin menetelmin. Yliopisto-opiskelijoiden huono motivaatio ruotsin opiskeluun tuli esille vastauksissa ja näkyi kurssin ulkopuolisten ruotsinkontaktien vähäisyytenä. Internetiä hyödynnettiin lähinnä sanojen ja kielioppiasioiden etsimiseen. Ruotsia opiskelevilla abiturienteilla oli jonkin verran yliopisto-opiskelijoita enemmän muita koulunulkopuolisia kontakteja ruotsin kieleen, kun taas yliopistossa opiskelevat hyödynsivät nettiä hieman useammin. Englanti osoittautui tässäkin tutkimuksessa luonnolliseksi osaksi nuorten arkipäivää, sillä opiskelijat katsoivat elokuvia ja tv-ohjelmia, kuuntelivat musiikkia, lukivat, kirjoittivat, pelasivat ja käyttivät nettiä selvästi aktiivisemmin englanniksi kuin ruotsiksi. Ranskaa opiskelevat abiturienttien kontaktit kieleen niin kirjojen, lehtien, elokuvien, musiikin kuin netin kautta olivat vähäisiä. Suullisen kielitaidon harjoittaminen vapaa-ajalla oli erityisen vähäistä kaikissa kielissä, myös englannissa. Abiturientit kokivat, että heidän opettajansa olivat monipuolisesti kannustaneet koulunulkopuolisiin kielikontakteihin, mikä näkyi myös opettajien vastauksissa. Akademisk svenska – kurssilla opiskelevia ei ollut johdonmukaisesti kannustettu käyttämään ruotsia vapaa-ajalla. Tulosten pohjalta nousee esille kiinnostavia aiheita jatkotutkimuksiin esimerkiksi siitä, miten heikkoja kielenoppijia saataisiin motivoitua kielen opiskeluun koulun ulkopuolella ja kuinka tärkeäksi opiskelijat itse kokevat kielenoppimisen vapaa-ajan yhteyksissä.