"Ei enää elävä, ei vielä kuollut" : tutkimus kuusikymppisten köyhyyskirjoittajien elämänlaadusta ja köyhyydelle antamista merkityksistä

”EI ENÄÄ ELÄVÄ, EI VIELÄ KUOLLUT” — Tutkimus kuusikymppisten köyhyyskirjoittajien elämänlaadusta ja köyhyydelle annetuista merkityksistä Heidi Lehtonen Pro Gradu -tutkielma Sosiologia/Sosiaaligerontologian linja Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaaja: Jyrki Jyrkämä Kevät 2012 87 sivua Tutkimus sai alkunsa EU:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisesta teemavuodesta 2010 ja sen kohteina ovat ikääntyvien köyhyyskirjoittajien elämänlaatu ja heidän köyhyydelle an-tamansa merkitykset. Tutkimuksen aineisto on sekundaarinen ja se on hankittu Yhteiskun-tatieteellisestä tietoarkistosta. Tutkimus on aineistolähtöinen ja kvalitatiivinen. Analyysissa on käytetty sekä sisäisen tarinan teoriaa että elämänlaatumittareita. Köyhyydelle annettuja merkityksiä löytyi useita. Ne ovat karkeimmillaan jaettavissa posi-tiivisiin ja negatiivisiin merkityksiin. Positiivisimmillaan köyhyys koetaan elämää ankku-roivana ja vakauttavana tekijänä. Negatiivisimmillaan se näyttäytyi yhteiskunnasta ja sosi-aalisesta eristäytymisenä, jolloin kontaktit muihin olivat minimaalisia. Kirjoittajien kirjoituksissa elämänlaatu näyttäytyi huonona. Heidän sekä fyysinen että psyykkinen terveytensä oli horjuvaa, eikä taloudellinen tilanne ei antanut paljon mahdolli-suuksia muuhun kuin perustarpeiden tyydyttämiseen. Osallistuminen ja aktiivisuus olivat osalla hyvin vähäistä. Lisäksi itsenäisyys ja riippumattomuus osoittautuivat illuusioksi. Siitä huolimatta osa kirjoittajista tunsi elämänlaatunsa kohtuulliseksi. Tutkimuksen aineis-to oli naisvaltaista, joten sukupuolinäkymä jäi vajavaiseksi. Vaikka tutkimuskysymyksiin vastaaminen ei kaikista kirjoituksista onnistunut, rohkaisevat tulokset lisätutkimusten te-koon. Avainsanat: köyhyyden merkitys, ikääntyminen, elämänlaatu, kokemus