Köyhän yksineläjänaisen kokemukset ja roolit

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää köyhän yksineläjänaisen kokemuksia ja rooleja. Pohjoismaisen naisystävällisen hyvinvointivaltion piti olla naiselle paras suoja köyhyyttä vastaan, mutta 1990-luvun laman jälkeen lisääntynyt köyhyys koskettaa kasvavassa määrin myös naisia. Tässä tutkimuksessa syvennytään köyhyyteen laadullisin menetelmin, jotta voidaan ymmärtää, miten köyhä itse kokee köyhyyden. Naisen normin mukaiset roolit ovat äiti, vaimo ja työntekijä. Tutkimuksessa selvitetään millaisia rooleja perheettömät ja usein työelämän ulkopuolella olevat naiset saavat ja ottavat. Tutkimusaineiston muodostaa 28 30-60-vuotiaan köyhän yksineläjänaisen omaelämäker- rallista kirjoitusta. Tekstit ovat osa Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailun tuotoksista. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Tutkimustuloksena esitetään, että köyhyyskokemukset jakautuvat aineelliseen ja aineettomaan köyhyyteen. Aineellinen köyhyys näyttäytyy kulutusmahdollisuuksien vähäisyytenä, karuimmillaan riittämättömänä ruokana ja hoitamattomana terveytenä. Aineettomaan köyhyyteen kuuluvat sosiaaliset suhteet ja tunteet. Köyhän yksineläjänaisen köyhän rooli jakautuu syrjäytetyn ja selviytyjän rooliin. Syrjäytettyjä leimaa köyhän stigma ja heidän sisäinen elämänhallintansa on hukassa. Selviytyjät ovat sopeutuneet köyhyyteen, ja heidän sisäinen elämänhallintansa on kunnossa. Köyhän yksineläjänaisen rooleja ovat lisäksi työttömän rooli ja yksineläjän rooli. Työttömän rooli on stigmatisoiva ja syrjäyttävä. Roolien ollessa merkittävä osa vuorovaikutusta köyhyys vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin. Työtön kaipaa työtä toimeentulon lisäksi, koska se luo tunteen yhteiskuntaan kuulumisesta. Yksineläjät eivät tuo esiin perheen puuttumista, mutta ystävyys- ja sukulaissuhteet ovat tärkeitä. Yksineläjä ongelmineen sivuutetaan helposti yhteiskunnallisesti merkityksettömänä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että naisystävällinen hyvinvointivaltio ei ole kyennyt suojaamaan naisia köyhyydeltä. Säilyäkseen pohjoismaisena hyvinvointivaltiona suomalaisen hyvinvointivaltion on kyettävä takaamaan riittävä toimeentulo kaikille kansalaisilleen ja kehityttävä niin, että se ottaa paremmin huomioon yksineläjien kasvavan joukon.