Osallistuminen ja oppiminen kirkon isoskoulutuksen käytäntöyhteisöissä nuorisotyönohjaajien kertomuksissa :

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin kirkon isoskoulutusta käytäntöyhteisöinä nuorten osallistumisen ja oppimisen näkökulmista. Tutkimus toteutettiin narratiivisessa viitekehyksessä. Tutkimusta varten haastateltiin kerronnallisen haastattelun kautta yhdeksää kirkon nuorisotyönohjaajaa kolmessa kaupungissa ja yhdessä maalaisseurakunnassa. Haastateltavista kuusi oli naista ja kolme miestä, haastateltavat olivat iältään 25–48 –vuotiaita ja työkokemusta heillä oli 3–22 vuotta. Kerrotut kertomukset analysoitiin hyödyntäen narratiivien tutkimuksen tutkimusperinnettä. Osallistumisen näkökulmasta katsoen nuorten sisäänpääsyä rajoittivat tietyt nuorten käyttäytymiseen liittyvät normit mutta muutoin käytäntöyhteisöt näyttäytyivät varsin sallivina paikkoina nuorille. Nuorilla oli erilaisia jäsenyyksiä, joihin liittyi erilaista toimijuutta. Kerrotuissa kertomuksissa nuoret myös oppivat tietoja ja taitoja ja muuttivat suhdettaan käytäntöyhteisöihin. Nuorten toimijuutta tarkasteltiin ruumiillisen, uskonnollisen ja sosiaalisen toimijuuden kautta. Aktiivinen ruumiilla tekijä ja kollektiivinen toimija kerrottiin uskonnollisena toimijana tavallisimmin autonomiseksi omien asioiden ajattelijaksi. Uskonnolliset tilat paikantuivat ennemmin käytäntöyhteisöjen marginaaliin kuin keskiöön. Oppimista tarkasteltiin suhteessa siihen, kuinka käytäntöyhteisöissä kasvettiin seurakuntalaisiksi. Oppiminen tuli näkyväksi nuoren identiteetin muutosten kautta. Työssä valotettiin kirkon isoskoulutusta kulttuurisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta käsin. Sitä kautta pohdittavaksi tuotiin muun muassa isoskoulutuksen nuorten suhteita muihin nuorten elämänpiireihin sekä erilaisten toimijuuksien merkityksiä ja tiloja.