Suuhygienistin ja koululaisen vuorovaikutus ravitsemuskeskustelussa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suuhygienistin ja koululaisten välistä vuorovaikutusta ohjauskeskusteluissa, joissa kartoitettiin koululaisten herkkujen käyttö ja päivän ateriat. Tavoitteena oli tutkia koululaisten puhetta herkkujen käytöstä, suuhygienistin keinoja edistää koululaisten osallistumista ravitsemuskeskusteluun sekä kuinka koululaisten osallistuminen mahdollistui suun terveyden ravitsemuskeskusteluissa. Tutkimusaineisto oli osa laajempaa suun terveydenhuollon tutkimusta, jonka aineisto on kerätty vuosina 2002–2005. Tästä aineistosta tähän tutkimukseen valittiin kahdeksan ohjauskeskustelua. Ohjaajana toimi yksi suuhygienisti, joka ohjasi yhteensä kahdeksaa 11– 12-vuotiasta koululaista. Aineiston analyysissa sovellettiin diskurssi- ja keskustelunanalyyttisiä piirteitä. Kertoessaan herkkujen käytöstään koululaiset kyseenalaistivat identiteettinsä karkkien ongelmakäyttäjinä. Heidän puheessaan oli havaittavissa muutospuhetta, kun he kertoivat karkinsyönnin vähentämisestä. Koululaiset hahmottivat käyttäytymisensä syy-seuraus-suhteita, mutta heidän oli vaikea arvioida herkkujen käyttötiheyttä tarkasti. Koululaiset kuvasivat itsensä itsenäisinä toimijoina, kun he tekivät valinnan syödä karkkia. Perheen vaikutuksesta herkkuvalintoihin he puhuivat melko vähän, mutta leivonnaisten käyttöön vaikuttivat perheen tavat. Suuhygienisti edisti koululaisten osallistumista antamalla heille tilaa ottaa puheenvuoro. Hän antoi sekä tilaa että aikaa koululaisille vastata kysymykseen. Koululaiset vaikuttivat keskustelunrakenteeseen aloittamalla uuden keskustelunaiheen tai vastaamalla ennalta odottamattomasti suuhygienistin kysymykseen. Tätä tapahtui kuitenkin harvoin. Tulokset antavat tietoa vähän tutkitusta aiheesta eli ravitsemuskeskustelun rakentumisesta suun terveydenhuollossa. Tulokset antavat terveydenhuollon ammattilaisille keinoja, joilla voi edistää lasten osallistumista keskusteluun. Tulokset osoittavat 11–12-vuotiaiden koululaisten kykyjä osallistua keskusteluun, jossa keskustellaan heidän suun terveyteen liittyvästä terveyskäyttäytymisestä.